erottuminen

Erottuminen on suomen kielen sana, joka viittaa ilmiöön tai toimenpiteeseen, jossa jokin osa, aines tai käsite tulee erilliseksi tai tunnistettavaksi muista. Se kattaa sekä fyysisen erottumisen että abstraktin erottumisen, kuten kategorioiden ja ilmiöiden välien havaitsemisen. Etymologisesti sana muodostuu verbista erottaa sekä -minen, jolla ilmaistaan toiminnan tai prosessin nimeä.

Fysikaaliset ja kemialliset kontekstit käyttävät erottumista kuvaamaan sekoittuneiden aineiden jakamista eri koostumuksiin. Esimerkkejä ovat liuosten tai seosten osien erottaminen, perusmenetelmät kuten suodatus, sentrifugointi, tiivistyminen ja faasierottuminen, sekä tislauksen tai kromatografian kaltaiset erottelumenetelmät. Ilmiö voi olla itsenäinen lopputulos tai tulos prosessista, jossa komponentit eriävät ominaisuuksiensa mukaan.

Biologiassa ja lääketieteessä erottuminen voi viitata erilaistumiseen tai erotteluun solu- tai kudosvaiheissa, sekä tutkimus- ja diagnostiikkatilanteisiin, joissa jokin rakenne erottuu piirteiltään muista. Yleisesti ottaen termiä käytetään harvemmin yksinään solujen erilaistumisen yhteydessä, jossa tavallisesti käytetään ilmauksia kuten solujen erilaistuminen.

Sosiaalisessa ja kielellisessä kontekstissa erottuminen voi tarkoittaa jonkin asian tai ominaisuuden tunnistamista ja erottamista muista, tai ryhmien ja tehtävien eriyttämistä. Esimerkkejä ovat yksilön ominaisuuksien perusteella tehtävä erottelu sekä koulutuksessa tai tilastoissa käytettävä luokittelu. Lisäksi erottuminen voi viitata erojennukseen yhteisöissä tai markkinoilla, kuten tuotteen tai palvelun erotteluun kilpailijoista.

Katso myös erottelu, erilaistuminen.