nielemäarviointi

Nielemäarviointi on systemaattinen prosessi, jolla arvioidaan nielemän turvallisuus ja tehokkuus sekä pyritään tunnistamaan dysfagian aiheuttamat riskit ruokailussa. Sen tavoitteena on ohjata ruokavalion ja hoidon ratkaisuja sekä parantaa potilaan ravitsemustilaa ja hoidon laatua.

Arviointi voidaan jakaa kliiniseen (ei-instrumentaaliseen) ja instrumentaaliseen osioon. Kliininen nielemäarviointi tapahtuu yleensä puheterapeutin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen toimesta ja sisältää potilaan haastattelun, yleisanamneesin, suun ja nielun rakenteiden sekä purenta- ja puristusvoiman tutkimisen sekä nielemätoiminnan havainnoinnin. Tavoitteena on kartoittaa nielemäkyvyn puutteet, mahdolliset riskit ja tarve lisäarviointiin.

Instrumentaaliset tutkimukset ovat tarkentavia ja antavat visuaalisen näytön nielemätoiminnasta. Yleisimpiä ovat FEES- eli fiberosoidinen endoskooppinen nielemäarviointi sekä VFSS- eli videofluoroskooppinen nielemäarviointi. Näissä voidaan arvioida erityyppisiä suuteloja ja nesteitä sekä tunnistaa päästöjä, aspiraatioita tai limittäviä ongelmia nielemän eri vaiheissa.

Arvioinnin tulokset ohjaavat kliinisiä päätöksiä, kuten teksturoitujen ruokien ja paksuntajien käytön, ruokavalion rajoitukset, nielemäharjoitteiden ja muiden terapiatoimien tarvetta sekä seurantaa. Arviointi vaatii huomioimaan potilaan yleiskunto, kognitiivinen tilanne ja kommunikaatiokyvyt sekä noudattamaan potilaan arvoja ja turvallisuutta. Rajoitteina voivat olla kliinisen arvioinnin epävarmuus ilman instrumentaalisia tutkimuksia sekä tutkimusten saatavuus ja potilasturvallisuus.