Syyt ja riskitekijät ovat moninaisia. Tärkeimmät riskit ovat diabetes ja verenpainetauti, jotka vahingoittavat munuaisten pieniä verisuonia ja suodatuskykyä. Muita syitä ovat glomerulonefriitti, munuaistubulusten sairaudet, perinnölliset munuaistautiset kuten polykystinen munuaistauti, virtsateiden tukokset (esim. virtsakivet), sekä tulehdus- tai infektioepäilyt. Lääkkeet ja aineet voivat myös vahingoittaa muniaisia, kuten pitkäaikainen NSAID- tai aminoglykosidilääkitys sekä kontrasti-aineiden käyttö.
Oireet ja kliiniset merkit vaihtelevat. AKI-oireisiin kuuluu äkillinen virtsan määrän väheneminen, turvotukset, väsymys, pahoinvointi sekä sekavuus. CKD:ssä oireina voivat olla yleinen väsymys, turvotus nilkoissa ja käsivarsissa, korkeampi verenpaine, hengenahdistus, ruokahaluttomuus sekä anemia ja elektrolyyttitasapainon häiriöt. Ongelman vakavuus määritellään mittaamalla munuaisten suodatuskykyä (glomeraalinen suodatusnopeus, GFR) ja virtsan proteiini/albumiinipitoisuutta.
Diagnoosi perustuu laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin. Tärkeimmät kokeet ovat seerum kreatiniini ja eGFR, virtsan proteiini/albumiini sekä elektrolyytit. Kuvantaminen (esim. munuaisten ultraäänitutkimus) voi paljastaa rakenteellisia syitä ja estohäiriöitä. Joissakin tapauksissa munuaisbiopsia voi olla tarpeen taudin tyypin selvittämiseksi.
Hoito sisältää syiden hoidon, munuaisten toiminnan tukemisen ja komplikaatioiden ehkäisyn. AKI-hoito keskittyy nesteen ja elektrolyyttien tasapainon palauttamiseen, verenkierron turvaamiseen sekä virtsateiden tukosten hoitoon. CKD:ssa hoito tähtää taudin etenemisen hidastamiseen: verenpaineen ja verensokerin kontrollointi, proteiinin ja fosforin hallinta ruokavaliossa, anemia-hoito (rautaa ja harvoin EPO-hoitoa), sekä tarvittaessa diureetit tai dialyysi. Munuaissiirto voi olla vaihtoehto loppuvaiheen CKD:lle.
Ennaltaehkäisy perustuu riskitekijöiden hallintaan: hyvä diabeesin ja verenpaineen hoito, riittävä nesteytys, nephrotoxinien välttäminen ja varhainen hoito epäilyssä munuaisvauriosta. Potilaiden tulisi hakeutua tutkimuksiin, jos ilmenee äkillisiä virtsan määrän muutoksia, turvotusta, hengenahdistusta tai uupumusta.