Munuaisvauriot

Munuaisvauriot ovat munuaisten toiminnan tai rakenteen häiriöitä, jotka voivat ilmetä äkillisesti tai kehittyä pitkällä aikavälillä. Niitä jaotellaan tavallisesti akuutteihin munuaisvaurioihin (AKI) ja kroonisiin munuaisten vaurioihin (CKD). Akuuttia vauriota potevat usein sairaalapotilaat ja se voi olla palautuva, kun taas krooniset vauriot johtavat vähittäistä toiminnan heikkenemistä.

Akuutti munuaisvaurio (AKI) kehittyy yleensä muutamassa päivässä–viikossa. Syyt jaetaan kolmeen ryhmään: pre-renal eli verenkierron vähäisyys; intrinsic/tubulaarinen vaurio kuten iskemia tai nefrotoxiset aineet; post-renal eli virtsan poistumisesteet. Oireita voivat olla vähentynyt virtsan eritys, turvotus, väsymys sekä sekavuus. Tutkitaan veren kreatiniini- ja ureatasoja sekä elektrolyyttejä; hoito keskittyy syyn hoitoon, nesteytykseen ja tarvittaessa dialyysiin.

Krooniset munuaisten vauriot (CKD) etenevät kuukausia–vuosia. Yleisimmät syyt ovat diabetes ja korkea verenpaine; myös glomerulonefriitti, perinnölliset munuaissairaudet ja pitkäaikaiset virtsateiden ongelmat voivat johtaa CKD:hen. CKD:ssä glomerulaarinen suodatusnopeus (GFR) laskee ja virtsan proteiinipitoisuus kasvaa. Oireita voivat olla väsymys, turvotukset ja paineenhallinnan vaikeudet. Hoito painottuu taustasairauksien kontrolliin, esimerkiksi verenpaineen ja veren sokerin hallintaan sekä oikeanlaiselle ruokavaliolle; edetessä voidaan tarvita dialyysi tai munuaissiirto.

Ehkäisy ja varhainen diagnosointi ovat tärkeitä. Nestehukan välttäminen, lääkkeiden turvallinen käyttö sekä vaarallisten aineiden, kuten joidenkin kipulääkkeiden ja kontrastin, huomioiminen voivat vähentää riskejä. Riskipotilaiden säännöllinen seuranta ja munuaistoiminnan seuranta auttavat tunnistamaan ongelmat varhain ja hidastamaan CKD:n etenemistä.