kontrastiaineiden

Kontrastiaineet ovat aineita, joita käytetään lääketieteellisissä kuvantamismenetelmissä parantamaan kehon rakenteiden ja patologisten muutosten erottuvuutta. Ne voivat annostella suun kautta, suonensisäisesti, intra-arteriaalisesti tai paikallisesti riippuen tutkimuksesta. Kontrastiaineen tarkoituksena on muuttaa kuvan signaaleja niin, että normaalit ja poikkeavat rakenteet erottuvat paremmin.

Erilaisia kontrastiaineita ovat muun muassa jodipitoiset aineet, bariumsuolat, gadoliniumpitoiset aineet ja ultraäänikuvauksessa käytettävät mikrokuplatit. Jodipitoiset kontrastiaineet ovat yleisimpiä röntgen- ja tietokonetomografiakuvauksissa ja niitä käytetään verisuonien ja suurten elinten kuvauksessa. Bariumsuolat ovat raekokoisia aineita, joita nautitaan tai annetaan peräruiskuna GI-alueen kuvauksissa. Gadolinium-pohjaiset kontrastit ovat ensisijaisia magneettikuvauksessa (MRI) ja muuttavat pth magnetiarvon erottelevuutta. Ultraäänikuvauksessa käytetään mikrokuplamaisia kontrastiaineita, jotka parantavat verenkierron ja kudosten näkyvyyttä.

Käytön turvallisuuteen liittyy erityishuomiota. Allergiset reaktiot ovat mahdollisia joidenkin kontrastiaineiden yhteydessä. Jodipitoisten aineiden yhteydessä esiintyy lisäksi munuaistoksisuutta (kontrastinefropatia) riskitekijöineen, erityisesti potilailla, joilla on jo ennestään heikentynyt munuaistoiminta. Gadolinium-pohjaisiin aineisiin liittyi aiemmin nefrogenisen systeemisen sidekudostuotteen riski (NSF), ja riskit ovat nykyään pienemmät erityisesti vakavasti munuaissairaille; käytännössä valitaan macrocyclic-louhekannabis-tyyppejä ja potilaan munuaistarkkailu stratton. Ennen tutkimusta tehdään potilaan riskinarviointi ja tarvittaessa käytetään suojelutoimia, kuten nesteen saannin turvaamista ja ennenkuulumien allergialääkkeitä.

Kontrastiaineet ovat keskeisiä monien kuvantamismenetelmien kannalta, mutta niiden käyttö perustuu yksilölliseen riskinarvioon ja terveydenhuollon ohjeisiin.