munasarjakasvaimissa

Munasarjakasvaimet ovat munasarjoissa esiintyviä kasvaimia, jotka voivat olla hyvänlaatuisia (benign) tai pahanlaatuisia (maligni). Hyvänlaatuiset kasvaimet ovat yleisimpiä ja voivat koostua nestejakoisesta kudoksesta tai kiinteämmästä solukerroksesta. Malignit munasarjakasvaimet ovat merkittäviä kliinisiä haasteita, koska ne voivat levitä ja vaativat laajempaa hoitoa.

Tyypit ja etiologia: Hyvänlaatuisia kasvaimia ovat esimerkiksi seroosiset ja mucinoottiset kystadenoomat, dermoidkystat (mature cystic teratoma) sekä kiinteät fibroomit. Maligniteissa munasarjakasvaimissa erotellaan pääryhmiä: epiteliaaliset munasarikasvaimet (kuten seroosi ja mucinoosi karsinoomat), germ cell -kasvaimet sekä sukupuolirakenteisiin soluihin liittyvät kasvaimet. Riskitekijöitä ovat ikä, perinnölliset tekijät (esimerkiksi BRCA1/2-mutaatiot, Lynch-syndrooma) sekä perinnölliset syndroomat.

Oireet ja diagnosointi: Oireina voivat olla vatsan turvotus, alavatsan kipu tai epämääräinen täyteläisyyden tunne, virtsaamispakko tai ummetus. Varhaisin vaihe voi olla oireeton. Diagnostiikassa ensisijainen pala on transvaginaalinen ultrasonografia, joka usein paljastaa kasvaimen rakenteen. Tarvittaessa käytetään tietokonetomografiaa tai magneettikuvausta levinneisyyden arvioimiseksi. Verinäytteisiin liittyviä tutkimuksia käytetään taustalla: CA-125 ja HE4 -markkerit sekä riskin arvioimiseksi käytettävä rataindeksi (RMI).

Hoito ja ennuste: Hyvänlaatuiset kasvaimet hoidetaan yleensä kirurgisesti, usein laparoskooppisesti, ja toipuminen on hyvä. Malignien kasvainten hoito koostuu kirurgisesta leikkauksesta ja stadierauksesta sekä adjuvantti-kemoterapiasta; joissain tapauksissa käytetään kohdennettua terapiaa (esim. PARP-inhibiitit BRCA-mutaatiolla) tai bevacizumobia. Ennuste riippuu pääasiassa sairauden vaiheesta: varhaisvaiheissa viiden vuoden elossaololuvut ovat huomattavasti paremmat kuin laajasti levinneissä sairauksissa. Seuranta sisältää säännölliset kontrollit, kuvantamisen sekä kasvainmerkkien seurantaa.