mittaustutkimus

Mittaustutkimus on tutkimuksen ala, joka käsittelee mittaamisen periaatteita, mittausinstrumentteja sekä mittaustulosten luotettavuutta ja tulkintaa. Se kattaa sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen lähestymistavan ja yhdistää metodologian, tilastotieteen sekä sovellukset eri tieteenaloilla, kuten psykologiassa, kasvatuksessa, terveydenhuollossa ja luonnontieteissä.

Mittaustutkimus tutkii, miten hyvin mittari mittaa haluttua ilmiötä. Keskeisiä käsitteitä ovat luotettavuus, validiteetti sekä mittaustuloksen virhemarginaali. Teoreettisia rakennuksia ovat klassinen testiteoria, item response theory (IRT) ja generalisoitavuusteoria (G-theory). Lisäksi kiinnitetään huomiota kulttuuriselle ja kielelliselle soveltuvuudelle sekä mittaustulosten invarianssille eri ryhmien välillä.

Menetelmällisesti käytetään tilastollisia ja matemaattisia malleja, kuten faktorianalyyseja, Rasch-mallinnusta, rakennetta koskevia malleja (SEM) sekä luotettavuuden arviointia Cronbachin alpha -kertoimella. Arviointi voi sisältää esitestausta, validointia toisen otoksen avulla sekä käännös- tai kulttuurisovitusprosesseja.

Sovelluksissa mittaustutkimus tukee instrumenttien kehittämistä ja päätöksentekoa: psykologiset ja koulutukselliset testit, terveydenhuollon mittarit, ympäristö- ja teollisuusmittaukset sekä käyttäjäkokemuksen ja laadunhallinnan instrumentit. Eettiset kysymykset, kuten yksilön oikeudet ja oikeudenmukainen tulkinta, ovat keskeisiä mittaustulosten keräämisessä ja soveltamisessa.

Historian juuret ovat psykometriassa ja metrologiassa, ja nykyaikainen mittaustutkimus korostaa sekä teoreettista että soveltavaa kehittämistä. Kansainvälisesti ala kehittyy jatkuvasti uusien analyysimenetelmien ja monimutkaisempien mittaustapojen validoinnissa.