keräämisessä

Kerääminen on toiminta, jossa yksilö tai yhteisö hankkii, tallentaa ja järjestää esineiden, tietojen tai havaintojen kokonaisuuden tarkoituksena muodostaa kokoelma. Toimintaa voidaan tarkastella harrastuksena, tieteellisen tutkimuksen tukena tai kulttuuriperinnön säilyttämisen keinona. Motiivit vaihtelevat esteettisestä ilosta ja nostalgian tunteesta arvon kartuttamiseen, dokumentointiin tai yhteisölliseen jakamiseen. Kokoelmat voivat olla sekä fyysisiä että digitaalisia.

Keräämisen tyyppejä ovat esimerkiksi materiaalinen kerääminen (esineet kuten postimerkit, mineraalit, kirjallisuus), tiedonkeräys (aineistot, tilastot) sekä luonnonvaraisen näytteiden kerääminen (kasvit, eläimet, fossiilit). Digitaalisena keräämisen muotoina syntyy verkkosivujen, kuvien tai äänitteiden tallennusta. Prosessi etenee yleensä tavoitteiden määrittämisestä hankintojen suunnitteluun, dokumentointiin ja luokitteluun sekä säilytykseen ja huoltoon.

Hoidettu kerääminen edellyttää kokoelmanhallintaa ja huolellista tiedonhallintaa. Lainsäädäntö ja eettiset periaatteet määrittelevät oikeudet ja velvollisuudet: tekijänoikeudet, omistusoikeudet sekä lupien hankkiminen käytölle. Luonnonvaraisen aineiston keräys vaatii erityistä harkintaa, sillä liiallinen kerääminen voi vahingoittaa elinympäristöjä tai uhata lajeja. Kestävyys ja vastavuoroisuus ovat myös keskeisiä: asianmukainen dokumentointi, lähdeviitteet ja avoin jakaminen tukevat tutkimusta ja museaalista arvoa.