äänitteiden

Äänitteet ovat äänellisen aineiston tallenteita, joissa ääni on tallennettu pysyvästi säilytettävään muotoon. Niihin kuuluvat sekä kaupalliset musiikki- ja puheäänitteet että äänitetyt tallenteet tutkimus-, radio- ja taidekäyttöön. Äänitteet voivat olla fyysisiä esineitä, kuten vinyylilevyjä, kasetteja ja magneettimagneettinauhoja, tai digitaalisia tiedostoja, kuten WAV-, MP3- tai FLAC-tiedostoja. Tallennusmuodot eroavat toisistaan äänitystekniikan, laadun ja käyttöpäivän mukaan; yleisinä perusjaotteluna ovat analogiset ja digitaaliset äänitteet sekä mono- että stereo- tai tilaväriä hyödyntävät monikanavaäänitteet.

Äänitteiden hallinta ja kuvailu perustuvat sekä teknisiin että aineellisiin ominaisuuksiin. Teknisiä tietoja ovat tallennusmedioiden tyyppi, tallennusnopeudet ja laitteet sekä äänialueet, kun taas sisällöllistä kuvailua kuvailevat otsikko, esittäjät, tekijänoikeudellinen omistaja, esityspaikka ja -aika sekä tallenteen provenance eli alkuperä ja hallinnanjakotiedot. Kirjastot ja arkistot käyttävät standardeja kuten MARC- ja Dublin Core -metatietoja sekä erilaisia arkistointistandardeja, jotta äänitteet voidaan löytää, identifioida ja palauttaa uuteen käyttötarkoitukseen.

Käyttö ja oikeudet ohjaavat äänitteiden saatavuutta. Tekijänoikeudet ja omistusoikeudet rajoittavat toistamista ja jakamista, kun taas julkisen omistamisen tai määräaikaisten lisenssien kautta äänitteitä voidaan avoimesti hyödyntää. Laadukas digitointi ja pitkäaikaissäilytys ovat ratkaisevia sekä kulttuuriperinnön että tutkimuksen kannalta, jotta äänitteet säilyvät käyttökelpoisina tuleville sukupolville.