musiikki

Musiikki on taiteenala, jossa ääniä ja hiljaisuuksia järjestetään aikajaksoissa. Se kattaa ilmaisukanavat, kuten melodian, rytmin, dynamiikan ja sointivärin, ja sitä esitetään sekä yksin että erilaisissa kokoonpanoissa.

Sana 'musiikki' tulee latinankielisestä musica-sanasta ja kreikkalaisesta mousa-käsitteestä. Suomen kielen 'musiikki' viittaa tämän taiteenalan ilmaisuun sekä säveliin ja äänien järjestykseen.

Historia ulottuu esisävelmistä ja kansanmusiikista nuottikirjoituksen kehittämiseen keskiajalla, polyfoniassa, barokissa, klassisismissa ja romantiikassa, sekä 1900-luvun modernismissa ja elektronisessa tuotannossa. Teknologian kehittyminen on mahdollistanut tallentamisen, jakelun ja uudenlaisen ääniteknologian.

Keskeiset musiikin ilmaisumuodot ovat sävelkorkeus, rytmi (tahti, tempo), dynamiikka (voimakkuus), artikulaatio ja sointiväri. Sointu ja harmonia tarjoavat kerroksia, ja muoto määrittää teoksen rakenteen. Esittäjiä ovat yksittäiset muusikot sekä ryhmät kuten orkesterit, kuorot, bändit ja yhtyeet.

Musiikki jaetaan usein taidemusiikkiin, kansanmusiikkiin, populaarimusiikkiin sekä elektroniseen ja maailmanmusiikkiin. Se nivoutuu kulttuuriin, uskonnollisiin ja rituaalisiin, koulutukseen sekä viestintään ja viihteeseen.

Tuottaminen kattaa sävellyksen, sovituksen, esityksen, tallennuksen, miksauksen ja masteroinnin. Teokset levitetään konserttien, radio- ja verkkokanavien sekä suoratoiston kautta, ja tekijänoikeudet sekä tekijänoikeusjärjestöt säätelevät korvauksia.

Musiikilla on laaja merkitys kulttuurissa; se voi toimia identiteetin ilmaisuna, sosiaalisena vuorovaikutuksena sekä kognitiivisena ja terapeuttisena välineenä. Tutkimus tarkastelee kuulon kehittymistä, oppimista ja muistia sekä musiikin vaikutusta mielialaan.