musiikin

Musiikki on suomenkielinen sana, jolla tarkoitetaan taidetta, jossa ääniä organisoidaan ajassa. Sanan musiikin genitivi yksikössä on musiikin, jota käytetään ilmaisemaan omistussuhteita tai yhteyksiä, esimerkiksi musiikin historia (the history of music) tai musiikin teoria (the theory of music). Käyttö on yleistä sekä akateemisissa että arkipäiväisissä yhteyksissä.

Etymologiaan sisältyy lainasanoja eri eurooppalaisista kielistä: suomenkielinen musiikki on vakiintunut ruotsin musik- ja latinan musica -juurien kautta. Suomen kielen muodollinen muoto on kehittynyt itsenäisesti osaksi kielen ja kulttuurin kehitystä, mutta perusta löytyy laajasta eurooppalaisesta musiikkitermistön tavasta.

Musiikki käsittelee sekä taidetta että kulttuurillista ilmiötä, ja siihen voidaan lukea monia ulottuvuuksia: melodian, harmonian, rytmin, soinnin ja muodon lisäksi konteksti, esitystavat sekä kuulijan kokemukset. Sillä on sekä yleinen merkitys, kuten ilmaisun ja viestinnän väline, että erityisiä tutkimus- ja oppimiskäytäntöjä, kuten musiikkitiede (musiikkitiede) ja musiikinopetus.

Käytännössä musiikki ilmenee useissa muodoissa: klassisesta konserttimusiikista populaarimusiikkiin, perinteisestä kansanmusiikista elektroniseen ja elokuvamusiikkiin. Viime vuosikymmeninä digitaalinen teknologia on laajentanut sekä luomisen että jakamisen mahdollisuuksia, mikä on vaikuttanut sekä ammatilliseen että harrastajajäsenistöön.