äänitteet

Äänite (mon. äänitteet) on äänellisen tallenteen yleistermi suomen kielessä. Se kattaa sekä yksittäisen tallenteen, kuten kappaleen tai puheen, että kokoelman, kuten albumin. Käytännössä äänite viittaa usein musiikilliseen tallenteeseen, mutta termi kattaa kaikenlaiset äänelliset tallenteet sekä kaupallisesti julkaistut että arkistoidut aineistot.

Muodot ja teknologia: Äänitteitä on tallennettu useilla teknologioilla. Ennen digitaalista aikakautta tallenteet tuotettiin mekaanisilla ja sähköisillä menetelmillä; 1900-luvulla yleisiä olivat 78 rpm shellac-levyt, myöhemmin vinyylilevyt (LP:t ja singlet). Magneettinauhojen myötä tallenteet voitiin tallentaa ja toistaa useammilla nauhoilla; kasetit tulivat yleisiksi. Digitaalisessa aikakaudessa tulivat CD-levyt, MP3- ja WAV-tiedostot sekä suoratoisto. Nykyään suuri osa äänitteistä on digitaalisessa muodossa ja niitä säilytetään sekä yksittäisinä tiedostoina että laajoina kokoelmina pilvitallennuksessa. Arkistoinnissa äänitteille annetaan metatietoja ja niihin kohdistuvat käyttö- ja tekijänoikeudet hallinnoidaan.

Käyttö ja kulttuurinen merkitys: Äänitteet ovat keskeisiä sekä musiikin julkaisemisessa että elokuva-, radio- ja tutkimustoiminnassa. Ne mahdollistavat äänen ja sen kulttuurisen kontekstin säilymisen sekä tutkimuksen että opetuksen välineinä. Kansallisissa ja institutionaalisissa arkistoissa äänitteet tekevät tallenteista saavutettavia tuleville sukupolville ja ne kuuluvat kulttuuriperinnön varantoihin.