mittaustapojen

Mittaustapojen käsitteellä tarkoitetaan mittaamiseen, arviointiin tai luokitteluun käytettävissä olevia menetelmiä ja välineistöä. Ne voivat olla kvantitatiivisia, jolloin tulokset ovat numeerisia, tai kvalitatiivisia, jolloin tulokset ovat luokituksia. Mittausmenetelmät voivat olla suorittaisia (suorat mittaukset ilmiön arvoon) tai epäsuoraisia (mittaus perustuu toisen suureen mittaamiseen), sekä primaarisia (tuottavat ilmiön itsensä arvon) että toissijaisia (perustuvat referenssiin tai toisten mittausten kautta).

Mittaustulosten luotettavuuden varmistamisessa korostuvat kalibrointi, validointi sekä epävarmuuden arviointi ja jäljitettävyys SI-yksiköihin standardien kautta. Mittausmenetelmien laadunhallinta sisältää myös dokumentoinnin, menettelyjen ylläpidon sekä säännöllisen tarkastuksen.

Valintaa ohjaavat tekijät ovat muun muassa haluttu tarkkuus, vasteaika, ympäristöolosuhteet, kustannukset ja käytettävyys. Käyttökonteissa mittausmenetelmiä hyödynnetään laaja-alaisesti luonnontieteissä, teollisuudessa, ympäristötutkimuksessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksessa. Esimerkkejä ovat sensoripohjaiset mittaukset, kemialliset analyysit, fysiikka- ja mekaniikkamittaukset sekä kysely- ja havainnointitutkimukset.

Tilanteissa, joissa mittaukset vaikuttavat päätöksentekoon, on tärkeää raportoida epävarmuudet sekä rajat selkeästi, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia ja tulkinta luotettavaa.