mittausketjujen

Mittausketjut ovat järjestelmiä, joissa mittaustulosten jäljitettävyys varmistetaan siirtämällä SI-yksiköiden tarkkuus kansallisista ja kansainvälisistä standardeista käytännön mittausvälineisiin. Ketjun tavoitteena on varmistaa mittausten vertailukelpoisuus ja luotettavuus eri laboratorioissa, tuotantolaitoksissa ja tutkimuskäytössä.

Keskeiset osat ovat primaariset standardit (kansainväliset SI-standardiyksiköt), kansalliset standardit, siirtostandardit ja työkalustoparit sekä itse mittausinstrumentit. Jokainen lenkki dokumentoidaan ja kalibroidaan, ja tulokset julkaistaan kalibointitodistuksina, joissa on epävarmuuslaskelmat.

Toimintaperiaate perustuu jäljitettävyyteen: ilmaisimet ja mittausmenetelmät ovat yhteydessä SI-yksiköihin ja niistä johtuvat epävarmuudet lasketaan koko ketjuun ja yhdistetään epävarmuusbudjetin avulla. Ketju vaatii säännöllistä kalibrointia, laatustandardien noudattamista ja laadunvarmistusta.

Sovelluksia ovat muun muassa tuotannon laadunvalvonta, laitteistojen huolto ja tutkimus. Esimerkkejä: pituuden mittauksessa kiinnitetyt kalibrointikiekot ja interferometrit, sähköisissä mitauksissa kalibroidut jännite-, virta- ja resistanssimittarit sekä ajan ja taajuuden mittauksissa käytetyt tarkat viitekellot.

Kansainvälinen hallinto ja standardointijärjestöt ylläpitävät ja edellyttävät jäljitettävyyttä: Kansainvälinen mittaustieteen järjestö BIPM ja CIPM sekä SI-järjestelmän hallinto. Kansalliset palvelut ja laboratorit voivat olla ISO/IEC 17025 -akkreditoituja, jolloin mittausketjujen luotettavuutta valvotaan standardoidusti.