mineraalihappoja

Mineraalihapot ovat epäorgaanisia hapoja, joiden molekyylit yleensä eivät sisällä hiili-vety (C-H) sidoksia. Ne ovat tavallisesti väkeviä, veden kanssa ionisoituvia yhdisteitä, joita käytetään laajasti teollisuudessa sekä laboratorioissa. Yleisiä mineraalihappoja ovat suolahappo (HCl), rikkihappo (H2SO4), typpihappo (HNO3) sekä fosforihappo (H3PO4). Myös vetyfluoridi (HF) ja perkloraattihappo (HClO4) kuuluvat tähän ryhmään.

Käytännön luokitus ja ominaisuudet: Mineraalihapot voivat esiintyä sekä väkevöityinä nesteinä että liuoksina vedessä. Niiden vahvuus ja reaktiivisuus vaihtelevat; monet niistä ovat voimakkaasti korroosiivisia ja voivat reagoida metallien, orgaanisten yhdisteiden ja vesien kanssa voimakkaasti. Ne voivat kuivattaa ja hapantaa sekä muuttaa faasimuotoja. Tällaiset hapot ovat herkkiä käsittelylle ja voivat aiheuttaa vakavia palovammoja ja hengitystie-ärsytystä.

Tuotanto ja tehtävät: Teollisuudessa mineraalihapot valmistetaan monin tavoin. HCl syntyy usein elektrolyysillä suolaliuoksesta. Rikkihappo tuotetaan muun muassa sulatetuista rikkihappo- tai rikkibaarin reaktioista sekä hapon kierrätyksestä. Typpihappo valmistetaan Ostwaldin prosessin kautta ammoniakin hapetuksella. Fosforihappo valmistetaan reagoimalla fosforilannoitteita kipsin kanssa. HF tuotetaan reagoimalla fluoriittia rikkihapolla.

Käyttökohteet: Rikkihappo ja fosforihappo ovat keskeisiä lannoitteiden tuotannossa. Suolahappoa käytetään metallin puhdistuksessa, etchingissä ja vedenkäsittelyssä. HF:ää käytetään lasin, keramiikan ja elektroniikan valmistuksessa sekä eräissä katalyyttisissä prosesseissa. Lisää käyttökohteita ovat kemian suuri osa esimerkiksi puhdistus- ja valmistusprosessit, öljy- ja metsäsektorit sekä erikoispuolituotteet.

Turvallisuus ja käsittely: Mineraalihapot ovat erittäin syövyttäviä ja voivat aiheuttaa vakavia palovammoja iholle, silmille ja hengitysteille. Niitä käsitellään asianmukaisilla suojavaatetuksilla, suojalaseilla, hansikkailla sekä hyvässä ilmanvaihdossa. Yhteensopimattomia materiaaleja ovat monet metallit sekä orgaaniset yhdisteet; hapon ja veden sekoitus on lämpöexotermistä, joten veden lisääminen veteen päin on ohitetavaa. Tilan tulee olla tarkoitukseen sopiva, ja häiriötilanteissa noudatetaan valtion tai yrityksen turvallisuusohjeita sekä oikein määriteltyjä tyhjennys- ja neutralointiprosesseja.