suolaliuoksesta

Suolaliuos on homogeeninen ratkaisu, jossa suola liukenee veteen ja hajoaa ioneiksi. Yleisimmät esimerkit ovat natriumkloridi (NaCl) ja kaliumkloridi (KCl). Liuenneiden ionien ansiosta liuos sisältää positiivisia ja negatiivisia ioneja, jotka voivat liikkua vapaasti ja siten johtaa sähköä. Tämän vuoksi useimmat suolaliuokset toimivat elektrolyyttejä.

Valmistus ja pitoisuudet: Liuotetaan haluttu määrä suolaa veteen ja sekoitetaan, kunnes liukeneva määrä on saatu liuenneeksi. Pitoisuus ilmaistaan usein molaarisuutena (mol per litra), massaprosenttina tai molaarisena osuutena. Saturaatio tarkoittaa tilaa, jossa lisää liuotetta ei enää liukene tietyllä lämpötilalla. Lämpötilan noustessa monien suolojen liukoisuus kasvaa, mutta poikkeuksiakin on.

Ominaisuudet ja vaikutukset: NaCl:n kaltaisilla suoloilla liuos on tavallisesti neutraali tai lähellä neutraalia pH:aa, mutta liuoksen koostumus ja CO2-ypäristön vaikutukset voivat muuttaa pH-arvoa vähän. Suolaliuoksilla on osmoottinen vaikutus soluihin ja kudoksiin, mikä on tärkeää biologiassa ja lääketieteessä.

Käyttökohteet: Suolaliuoksia käytetään laajasti laboratoriossa, lääketieteessä ja teollisuudessa. Fysiologinen suolaliuos (0,9% NaCl) on yleinen liuotin kehon nesteiden tilapäiseen tasaamiseen sekä monissa lääkinnällisissä toimenpiteissä. Muita sovelluksia ovat elintarvikkeiden ja maatalouden säilöntä sekä jäähdytys- ja prosessilaitteiden puhdistus.