metformiinien

Metformiini on suun kautta annettava lääke, jota käytetään tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Se kuuluu biguanideihin ja on yleisesti ensisijainen hoitovaihtoehto yhdessä elämäntapamuutosten kanssa. Metformiinien käyttöön liittyy laajalti kliinistä näyttöä erityisesti glukoositasapainon paranemisesta.

Metformiinien pääasiallinen vaikutus on maksasolujen glukoosin tuotannon väheneminen sekä kudosten insuliiniherkkyyden lisääminen. Tämä johtaa verensokerin alentumiseen ilman merkittävää hypoglykemian riskiä, kun sitä käytetään yksin. Lisäksi arviot viittaavat lievään positiiviseen vaikutukseen veren rasva-arvoihin ja painoon.

Käyttöaiheet ja soveltuvuus vaihtelevat. Tyypin 2 diabeteksen ensisijaisessa hoidossa metformiini vähentää verensokerin kohoamista yhdistettynä ruokavalioon ja liikuntaan. Sillä on myös käytännön hyöty PCOS:issa (insuliiniresistenssin ja ovulaation tukeminen) sekä esidiabeteksen tiloissa. Raskauden aikana käytöstä on tehtävä harkinta ja se räätälöidään lääkärin mukaan.

Annokset ja antotapa määräytyvät yksilöllisesti. Yleensä aloitetaan pienellä annoksella (esim. 500 mg kerran päivässä aterian yhteydessä) ja titraation avulla pyritään saavutamaan kokonaispäiväannos, joka käytetyllä muodolla vaihtelee noin 1500–2000 mg päivässä. Pitkitetty, extended-release -muoto mahdollistaa harvemman päivittäisen annostelun.

Haittavaikutukset ja varotoimet ovat pääasiallisesti ruoansulatuskanavan reaktioita, kuten ripuli ja vatsakipu. Laktakside-vasteen riski on erittäin harvinainen ja liittyy munuaisten tai maksan vajaatoimintaan sekä hypoksiin. Pitkäaikainen metformiinin käyttö voi aiheuttaa B12-vitamiinin alhaisuutta. Yhteisvaikutukset ja erityiset tilanteet, kuten käytettäessä iodoaineista sisältäviä varjoainetabletteja, vaativat annostuksen keskeyttämistä ja munuaistarkkailua radiologisten tutkimusten yhteydessä.

Lyhyesti: metformiinien käytöllä on selkeä hyöty tyypin 2 diabeteksen hallinnassa, mutta siihen liittyy sekä yleisiä haittavaikutuksia että harvinaisia vakavia riskejä, joihin suhtaudutaan potilaskohtaisesti.