iodoaineista

Iodoaineet ovat yhdisteitä, joissa on jodiatomi. Ne voivat olla epäorgaanisia tai orgaanisia, ja niitä esiintyy sekä luonnossa että teollisuudessa. Jodiyhdisteiden kemiallinen käyttäytyminen kattaa useita hapetustiloja: jodidi-ioni I−, molekyylijodi I2 sekä epäorgaaniset IO3−- ja IO4−-ionit.

Epäorgaaniset jodiyhdisteet ovat yleisiä sekä ravinnossa että kemiallisessa käytössä. Jodidi-ioni I− esiintyy suoloissa kuten natriumjodidi NaI ja kaliumjodidi KI. Jodiatomit I2 ovat tärkeä laboratorio- ja lääketieteellisissä sovelluksissa sekä desinfektioissa. Jodaatit IO3− ja periodaatit IO4− löytyvät luonnosta ja käytetään joissakin valmisteissa sekä analytiikassa.

Orgaaniset jodiyhdisteet sisältävät joditomin kiinnittyneenä hiiliketjuun. Esimerkkejä ovat iodoalkaanit, iodoaromit sekä iodoformi CHI3. Niitä käytetään synteesissä ja kemiallisissa reaktioissa; jodi toimii hyvänä leaving-ryhmänä tai reaktiivisena keskuksena. Lääketieteessä käytetään antiseptisinä aineina povidonijodia sekä jodipohjaisia kontrastiaineita lääketieteellisissä kuvantamismenetelmissä.

Käyttökohteet ja terveys: Jodi on tärkeä mikroravinne kilpirauhasen hormonien sintetoimiselle. Riittävä jodin saanti ehkäisee struuman ja kehitysviiveitä raskauden ja varhaislapsuuden aikana. Liiallinen saanti voi aiheuttaa kilpirauhassäätelyn häiriöitä. Ympäristössä jodikierto kiertää meristä maaperään, ja ihmiset saavat jodia sekä ruokavaliosta että lisäravinteista.

Turvallisuus: Jodiyhdisteet voivat ärsyttää ihoa ja silmiä, ja suurina pitoisuuksina ne voivat olla toksisia. Käsittely ja varastointi tulee tehdä ohjeiden mukaan, ja erityisesti riskiryhmien jodin saanti tulisi huomioida.