materiaalihankinnat

Materiaalihankinnat ovat organisaation toiminnan kannalta välttämättömien tavaroiden ja materiaalien ostamista. Ne kattavat raaka-aineet, komponentit, toimistotarvikkeet sekä muut hankittavat tarvikkeet, ja niihin voidaan sisällyttää myös pienemmät laitteet sekä tuotannossa tai palvelutoiminnassa tarvittavat välineet. Tavoitteena on varmistaa oikea määrä oikeaan aikaan oikealla laadulla ja mahdollisimman kustannustehokkaasti, ottaen huomioon elinkaarikustannukset.

Prosessi etenee tyypillisesti tarveharkinnasta, spesifikaatioiden laatimisesta, markkinatutkimuksesta sekä tarjousten pyytämisestä. Tämän jälkeen suoritetaan tarjousten arviointi, valitaan toimittaja tai toimittajat, laaditaan ja allekirjoitetaan sopimukset, sekä toteutetaan toimitus, vastaanotto ja maksaminen. Jatkuva seuranta ja suorituskyvyn arviointi sekä hankintaketjun riskienhallinta kuuluvat olennaisina osina prosessiin.

Hankintamenetelmät vaihtelevat tilanteen mukaan. Kilpailuttaminen (kilpailutus) on yleisin tapa saada paras hinta-laatusuhde, erityisesti julkisissa hankinnoissa. Suorahankinta käytetään oikeudellisesti määritoissa tilanteissa, esimerkiksi pienissä arvoissa tai kiireen vuoksi. Käytössä voivat olla myös puitesopimukset ja sähköiset hankintakanavat, kuten verkkokaupat ja hankinta-alustat.

Sopimushallinta ja laadunvarmistus keskittyvät toimitusten vastaanottoon, laatuvaatimusten toteutumiseen sekä toimittajapalvelun kehittämiseen. Elinkaarikustannukset sekä vastuullisuusnäkökohdat, kuten ympäristö- ja sosiaaliset kriteerit, ovat yhä keskeisempiä valintakriteerejä.

Lainsäädäntö ja ohjeistus ohjaavat materiaalihankintoja sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Suomessa hankinnat kilpailevat sekä kansallisissa että EU-direktiiveissä, ja läpinäkyvyys, tasapuolisuus sekä seurattavuus ovat perusperiaatteita. Digitaalinen hankinta ja tieto- sekä toimittajahallinta tukevat tehokkuutta ja riskien hallintaa.