lämpölähteiden

Lämpölähteet ovat energianlähteitä, joista tuotetaan lämpöä rakennuksiin, prosesseihin ja julkisiin tiloihin. Niiden valintaan vaikuttavat kustannukset, saatavuus, energiatehokkuus sekä ympäristövaikutukset. Lämpölähteet jaetaan yleisesti polttoaineen mukaan fossiilisiin, bioenergiaan sekä sähköisiin ja uusiutuviin järjestelmiin. Fossiilisia ovat öljy- ja kaasulämmitys sekä kivihiillilämmitys. Bioenergiaan kuuluvat puu, pelletti ja biokaasu. Sähköiset ratkaisut kattavat sähkölämmityksen sekä lämpöpumput, kuten maalämpö (geoterminen) ja ilmanlämpöpumput. Aurinkoenergiaa käytetään erityisesti aurinkolämpökenttien kautta veden lämmittämiseen ja osan tilan lämmityksestä tukemiseen.

Lämpöä voidaan tuottaa sekä suoraan että osana laajempaa energiaratkaisua. Lämpöpumput ja CHP-järjestelmät (yhdistetty sähkö- ja lämpötuotanto) voivat parantaa energiatehokkuutta ja pienentää päästöjä. COP-mittari kuvaa lämpöpumpun hyötysuhdetta, ja varsinainen ympäristövaikutus riippuu käytetystä lähteestä sekä tuotantoprosessista.

Käyttökohteita ovat asuinrakennukset, liike- ja toimistorakennukset sekä teollisuusprosesseja varten suunnatut järjestelmät. Ympäristövaikutukset riippuvat päästöistä ja polttoaineenkulutuksesta; uusiutuvien lämpölähteiden käyttö pienentää kasvihuonekaasupäästöjä ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

Turvallisuus ja huolto ovat olennaisia: paloturvallisuus, asianmukainen ilmanvaihto ja säännöllinen laitteiston huolto. Sääntelyssä Suomessa kiinnitetään huomiota energiatehokkuuteen ja rakennusten energialuokitukseen.