lämmityksestä

Lämmitys tarkoittaa rakennusten sisätilojen lämmittämistä ja lämpötilan ylläpitämistä. Tavoitteena on tarjota miellyttävä ja toimintakykyinen sisäilma. Normaaliksi koettu lämpötilan taso vaihtelee tilan käyttötarkoituksesta ja asukkaiden mieltymyksistä, mutta yleisesti noin 20–22 astetta. Lämmitys on keskeinen osa rakennuksen energiajärjestelmää ja vaikuttaa sekä käyttökustannuksiin että ympäristövaikutuksiin.

Yleisimmät lämmitysmenetelmät Suomessa ovat kaukolämpö, sekä rakennuksen omat järjestelmät kuten öljy- tai maakaasulämmitys ja sähköinen lämmitys. Viime aikoina yleistyvät ympäristöystävällisemmät ratkaisut ovat lämpöpumput (ilma-vesi ja maaperä-vesi) sekä maalämpö. Lattialämmitys ja radiaattorit voivat yhdistää nämä järjestelmät ja jakaa lämmön tasaisesti tiloihin.

Toimintaperiaate perustuu lämmön tuottamiseen polttoaineen tai sähkön avulla ja sen siirtämiseen tiloihin esimerkiksi vesikiertoisen putkiston, lattialämmityksen tai sähköasennusten kautta. Säätö tapahtuu termostaateilla, ajastuksilla ja älykkäillä ohjausjärjestelmillä, mikä parantaa energiatehokkuutta ja käytettävyyttä.

Ympäristövaikutukset ja tehokkuus riippuvat lämmitysratkaisusta, rakennuksen eristyksestä sekä käyttötavoista. Saneerauksilla ja modernisoinnilla voidaan pienentää päästöjä sekä kustannuksia. Turvallisuus ja huolto ovat olennaisia: säännöllinen huolto, vuodotarkastukset, ilmanvaihto ja paloturvallisuus sekä asianmukainen CO- ja hiilimonoksiditason seuranta ovat tärkeitä erityisesti öljy-, kaasu- ja sähkölämmitteisissä järjestelmissä.