lämpöenergiantuotannon

Lämpöenergian tuotanto tarkoittaa energian tuottamista tilojen lämmittämiseen, prosessilämpöön sekä veden ja nesteiden esilämmitykseen. Tuotantoa harjoitetaan sekä pienissä rakennuksissa että suurissa kaukolämpöverkostoissa, ja sen lähteet voivat olla fossiilisia polttoaineita, uusiutuvaa energiaa tai jätteenpolton kautta syntyvää lämpöä.

Merkittäviä tuotantomuotoja ovat fossiiliset polttoaineet (öljy, maakaasu, kivihiili), biopolttoaineet ja muu bioenergia, geoterminen energia sekä aurinko- ja maalämpö. Yhteistuotanto, eli CHP, tuottaa sekä lämpöä että sähköä, mikä parantaa kokonaistehokkuutta. Lämpöä voidaan tallentaa lämpövarastoihin ja siirtää kaukolämpöverkoston kautta suuriin kohteisiin.

Keskeiset tekniset ratkaisut ovat kattilat ja polttimet, höyry- ja kaasuturbiinit sekä lämpöpumput ja lämpövarastot. CHP-laitokset hyödyntävät sekä polttoaineen energiatoimintaa että sähköntuotantoa. Maalämpö ja ilmalämpöpumput tarjoavat paikallista lämmitystä energiankulutuksen mukaan.

Ympäristö ja tehokkuus: siirtyminen kohti uusiutuvia energianlähteitä ja jätteen hyödyntämistä sekä parantuneet lämmön talteenotto- ja varastointiratkaisut pienentävät päästöjä ja parantavat energiatehokkuutta. Päästöjen hallinnassa seurataan ja säädellään päästöjä.

Suomessa lämpöenergian tuotanto on vahvasti rakennettu kaukolämpöön, jossa suurin osa lämmöstä tuotetaan biopolttoaineilla, jätelämpöllä sekä CHP:llä. Lainsäädäntö ja energiatehokkuusohjelmat ohjaavat investointeja kohti kestäviä ratkaisuja, kuten korkean hyötysuhteen CHP-laitoksia sekä lämpöpumppujen laajempaa käyttöönottoa.