jätteenpolton

Jätteenpoltto tarkoittaa jätteen palamista energiantuotannon tarkoituksessa. Yhdyskuntajätteen sekä joissain tapauksissa teollisuusjätteen poltto mahdollistaa sekä lämmön ja sähkön tuottamisen että jätteen määrän vähentämisen. Laitokset ovat tyypillinen osa kiertotaloutta, kun ei-kierrätettävä materiaali muunnetaan energiaksi.

Polttoprosessi tapahtuu suljetussa tulipesässä korkeissa lämpötiloissa (noin 850–1100 °C) ja riittävän palamisajan varmistamiseksi. Syntyvä lämpöenergia muutetaan höyryksi, jota voidaan käyttää sähkö- ja/tai kaukolämpötuotantoon. Ennen polttoa jätteet esikäsitellään, ja poltosta saatavat jäännökset käsitellään asianmukaisesti.

Savukaasut puhdistetaan useiden vaiheiden kautta: hiukkas- ja pölynhallinta (kangasfiltterit tai elektrostaattiset suodattimet), NOx-päästöjen vähentäminen (SCR) sekä dioksiinien ja furaanien torjunta esimerkiksi aktiivihiili-injektiolla. Päästöille asetetaan EU- ja kansalliset rajat, ja laitoksia valvotaan säännöllisesti.

Poltosta syntyy pohjatuhkaa ja suodatintuhkaa. Pohjatuhkasta osa voidaan hyödyntää rakennusteollisuudessa, mutta suodatintuhka on usein vaarallista jätettä, jota käsitellään ja sijoitetaan erikseen.

Sääntely: EU:n jätteenpolttodirektiivit sekä IED-direktiivit määrittelevät päästörajat, energiatehokkuusvaatimukset ja raportointivelvoitteet. Suomessa jätteenpoltto on säännelty kansallisella ympäristölainsäädännöllä sekä luvitus- ja valvontamenettelyillä. Jätteenpoltto sijoittuu jätteen hierarkiassa kierrätyksen ja ehkäisyn jälkeen.