CHPlaitokset

CHP-laitokset, eli yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon laitokset, tuottavat samanaikaisesti sähköä ja hyödyllistä lämpöä yhdestä polttoaineesta. Tällainen yhdistetty tuotanto hyödyntää tuotannon hukkalämpöä ja toimittaa sen rakennusten lämmitykseen, käyttövesiin tai teollisuusprosesseihin, jolloin kokonaistehokkuus paranee.

Teknologia ja konfiguraatiot: CHP voi perustua esimerkiksi kaasu- tai dieselpolttomoottoriin, höyryturbiiniin tai kaasupohjaisella järjestelmällä varustettuun yksikköön, jossa lämpö otetaan talteen. Biopolttoaineet, biokaasu sekä yhdyskuntajäte soveltuvat myös CHP-ratkaisuihin. Pienemmät CHP-laitokset sijoitetaan usein rakennuksiin (mikro-CHP), kun taas suuremmat ratkaisut voivat tuottaa sekä sähköä että kaukolämpöä kaupunki- tai teollisuusverkoille.

Käyttö ja tehokkuus: CHP-laitokset suunnitellaan usein lämmön tai energian kysynnän mukaan ja voivat toimia sekä baseload- että joustavasti käytettävinä ratkaisuina. Kokonaistehokkuus on tyypillisesti 70–90 prosenttia, josta sähkötehokkuus on noin 25–50 prosenttia riippuen teknologiasta ja siitä, miten hyvin lämpöä hyödynnetään.

Sovellukset ja ympäristö: Ne soveltuvat kaukolämpöverkkoihin, teollisuusalueille ja suurten kiinteistöjen energiaratkaisuihin. CHP voi vähentää CO2-päästöjä sekä polttoaineen kokonaiskäyttöä verrattuna erilliseen sähkö- ja lämmöntuotantoon, mutta investointikustannukset ja lämmön kysynnän vaihtelut vaikuttavat kannattavuuteen.

Historia ja kehitys: CHP-historia juontaa juurensa varhaisiin koneisiin ja teollisuuteen. Nykyiset ratkaisut ovat kehittyneet 20. ja 21. vuosisadalla, ja niitä käytetään laajalti erityisesti maissa, joissa kaukolämpöinfrastruktuuri on kehittynyt.