lisenssisopimusten

Lisenssisopimukset ovat sopimuksia, joissa immateriaalioikeuden omistaja (lisenssinantaja) myöntää toiselle osapuolelle luvan käyttää tiettyjä oikeuksia. Näitä oikeuksia voivat olla esimerkiksi ohjelmistot, tekijänoikeudet teoksiin, patentit, tavaramerkit sekä tietotaito (know-how). Sopimukset määrittelevät sekä käyttöoikeuden laajuuden että käyttöehdot, kuten miten, missä ja millä aikavälillä oikeuksia saa käyttää.

Yleisiä lisenssisopimusten tyyppejä ovat ohjelmistolisenssisopimukset sekä käyttämiseen ja jakeluun liittyvät lisenssit tekijänoikeuksille, patenteille ja tavaramerkeille. Sopimuksessa voidaan sopia eksklusiivisesta tai ei-eksklusiivisesta oikeudesta, sekä alueellisista ja toimialakohtaisista rajoituksista. Tärkeiksi ehdoiksi muodostuvat käyttöalue ja toimiala, kesto, alilisensointi, sekä mahdolliset kehitetyt parannukset ja niiden omistus tai lisensointi. Muita keskeisiä kohtia ovat maksut (lisenssimaksut, rojaltit), auditointi- ja raportointioikeudet sekä vastuukysymykset.

Omistus ja oikeudet käyttöönottoon liittyvät kysymykset ovat tärkeässä roolissa. Yleensä lisenssinantaja säilyttää omistusoikeuden oikeuksiin, ja lisenssinhaltija saa käyttöoikeuden ilman omistusoikeuden siirtoa. Sopimukseen voidaan sisällyttää määräyksiä kehitettyjen parannusten omistuksesta tai lisensoinnista sekä luottamuksellisuus- ja takuuvelvoitteita sekä vastuueräjä.

Päätöksiä tehtäessä huomioidaan IP-omistussuhteet, oikeus alilisensointiin, sekä mahdolliset auditointi- ja noudattamisvelvoitteet. Lisenssisopimukset ovat tavallisia sekä yksittäisten ohjelmistojen käyttöoikeuksien että monimutkaisempien teknologia- tai sisällöttyppien hallinnassa.