Lisenssisopimukset

Lisenssisopimukset ovat oikeudellisia sopimuksia, joiden kautta lisenssinantaja myöntää lisenssinsaajalle rajoitetun oikeuden käyttää immateriaalista omaisuutta, kuten ohjelmistoa, tekijänoikeudellisesti suojattua sisältöä, dataa, patentteja tai tavaramerkkejä. Sopimuksen tarkoituksena on määrittää, mitä oikeuksia annetaan, missä laajuudessa niitä saa käyttää ja millaiset velvoitteet osapuolilla on.

Sopimuksen keskeiset elementit ovat lisenssin laajuus (käyttöoikeuden laatu, käyttäjä- ja laitemäärät, alueelliset rajoitukset, kesto ja mahdolliset uusimiset), maksuperusteet (maksut tai rojaltit) sekä käyttöä rajoittavat tai lisensoivan oikeuden kytkeytyvät rajoitukset. Lisäksi määritellään, mitä ei sallita, kuten kopiointi, muokkaaminen, jakelu tai alilisensointi.

Tyypillisiä lisenssisopimuksia ovat ohjelmistolisenssit, datan lisenssit sekä sisällön lisenssit (musiikki, grafiikka, video). Lisenssit voivat olla yksinoikeudellisia (exclusive) tai ei-yksinoikeudellisia (non-exclusive), ja niihin voi sisältyä alilisensointi- tai siirto-oikeuksia sekä päivitykset ja tuki.

Toimet ja vastuut: sopimus määrittelee vastuunjaon, takuulausekkeet, vastuukorvauksia, salassapidon ja tietosuojaan liittyvät velvoitteet. Se voi sisältää myös kolmansien osapuolien komponenttien lisensointia, compliancevaatimuksia sekä sovellettavan lain ja riitojen ratkaisutavat.

Juridiikka: Suomessa ja EU:ssa lisenssisopimukset määräytyvät sopimus- ja immateriaalioikeudellisessa lainsäädännössä sekä sovellettavien direktiivien, kuten tekijänoikeuslainsäädännön ja tietosuoja-asetusten, mukaan. Sopimukset voivat olla osa liiketoiminnan oikeudellista kehystä sekä kaupallisia ja teknisiä riskejä sisältäviä dokumentteja.