tekijänoikeuslainsäädännön

Tekijänoikeuslainsäädäntö (tekijänoikeuslaki) on lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on turvata luovan työn tekijöiden oikeudet sekä edistää kulttuurin ja tietämyksen kehittymistä. Lainsäädäntö määrittelee, mitä teoksia saa suojata, ketkä ovat oikeudenhaltijoita ja miten oikeuksia saa hankkia, käyttää ja siirtää. Se pyrkii tasapainottamaan tekijöiden taloudelliset ja moraaliset oikeudet sekä yleisen edun, kuten tiedonvälityksen, koulutuksen ja kulttuurin saatavuuden.

Suojaajat ja tekijänoikeudellisesti suojattavat teokset ovat muun muassa kirjalliset ja taiteelliset teokset, musiikki, elokuvat, ohjelmistot, valokuvat ja tietokannat. Taloudelliset oikeudet antavat tekijälle tai oikeudenhaltijalle mahdollisuuden valmistaa teoksen kopioita, levittää niitä, tuottaa julkisia esityksiä tai esittää teosta yleisölle sekä tehdä muokkauksia tai käännöksiä. Moraaliset oikeudet turvaavat tekijyyden tunnustamisen ja teoksen kunnioittamisen; ne voivat estää teoksen vääristelyn tai muokkauksen tekijän vastaisesti. Suoja-aika on yleisesti tekijän kuolinvuoden jälkeen 70 vuotta, ja tilanne voi poiketa jonkin verran eri oikeudenalat huomioiden sekä yhteis- tai seuraamuskorvatusten yhteydessä.

Poikkeukset ja rajoitukset sallivat teosten luvallisen käytön tietyissä tilanteissa, kuten yksityisessä kopioinnissa, opetuksessa, tieteellisessä tutkimuksessa, lainauksessa sekä kirjasto- tai arkistokäytössä. Lisäksi tekijöiden ja käyttötarkoitusten välisen lisensoinnin sekä kollektiivisten lisenssien kautta voidaan teoksia käyttää laajemminkin oikeudenmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

Kansainvälisesti lainsäädäntö nojautuu Bernin yleissopimukseen sekä WIPO:n sopimuksiin; EU-lainsäädäntö pyrkii harmonisoimaan suoja-ajan pituutta, oikeuksien laajuutta ja käyttöä koskevia poikkeuksia sekä digitaalisen ympäristön sopeutuksia, kuten tekijänoikeusdirektiivejä. Tekijänoikeuslainsäädäntöä päivitetään jatkuvasti uuden teknologian ja liiketoimintamallien myötä.