lipidihäiriöihin

Lipidihäiriöt ovat veren lipideissä poikkeavia arvoja, kuten korkea LDL-kolesteroli, korkea triglyseriditaso tai matala HDL-kolesteroli. Ne voivat olla perinnöllisiä tai sekundaarisia elämäntapojen, sairauksien tai lääkityksen vuoksi. Oireita on usein vähän ennen komplikaatioita.

Tyypillisiä muotoja ovat hyperkolesterolemia (korkea LDL-C) ja hypertriglyseridemia (korkea triglyseriditaso), sekä näiden yhdistelmät. Yleisimmistä perinnöllisistä epämuodoista on familiaalinen hyperkolesterolemia, jossa LDL-kolesteroli kohoaa nuorena ja sydän- ja verisuoniriski kasvaa.

Riskitekijöitä ovat geneettiset tekijät, ylipaino, runsaskalorinen ruokavalio, vähäinen liikunta, tupakointi, diabetes sekä kilpirauhasen vajaatoiminta. Sekundaarisia syitä ovat maksasairaudet, munuaissairaudet sekä tietyt lääkkeet.

Oireet ovat usein puuttuvat; pitkäaikaiset epäedulliset lipiditasot lisäävät ateroskleroosin ja sydän- sekä verisuonitautien riskiä. Erittäin korkeat triglyseriditasot voivat harvoin aiheuttaa haimatulehduksen.

Diagnoosi perustuu veren lipidiprofiiliin: LDL-C, HDL-C ja triglyseridit. Paastovaatimus vaihtelee ohjeiden mukaan, mutta usein suositellaan. Lisätutkimuksiin kuuluu lipoproteiini (a) ja apolipoproteiini B sekä geneettinen selvitys perinnöllisen sairauden epäilyssä. Arvioon sisältyy sekundaaristen syiden kartoitus.

Hoito yhdistää elämäntavat ja lääkityksen. Suositellaan terveellistä ruokavaliota, säännöllistä liikuntaa ja painonhallintaa. Ensisijainen lääke on statiinivalmiste LDL-kolesterolin alentamiseksi; tarvittaessa käytetään ezetimbiaa, PCSK9-estäjiä, fibratteja, bileiden sitojia tai omega-3-rasvahappoja. Familiaalisen hyperkolesterolemian tapauksessa hoitoa tehostetaan ja toteutetaan perheen riskien kartoitusta.

Varhainen tunnistus ja hoito vähentävät sydän- ja verisuonitautien riskiä. Säännöllinen seuranta ja riskiperustainen hoito ovat keskeisiä.