liikennepalvelujen

Liikennepalvelujen käsitteellä tarkoitetaan niitä palveluita, joiden tavoitteena on mahdollistaa ihmisten ja tavaroiden liikkuminen sekä alueiden väliset yhteydet. Siihen kuuluvat erityisesti julkinen liikenne, kuten bussit, raitiotiet, paikallisjuna- ja kaukoliikenne, sekä yksityisiä tai yksityisestä hankinnasta tarjottuja palveluita kuten taksi- ja tilausliikenne sekä rahtiliikenne.

Palvelut voivat olla julkisesti järjestettyjä, jolloin kunnat tai seudulliset viranomaiset suunnittelevat, kilpailuttavat ja tarvittaessa tukevat liikennepalveluita, tai ne voivat muodostua yksityisen sektorin liiketoimintana, säädösten puitteissa. Liikennepalvelujen kokonaisuus kattaa sekä suunnittelun että operoinnin, reitityksen, aikataulutuksen sekä palvelujen saavutettavuuden.

Reglaation ja valvonnan tavoitteena on turvallisuus, saatavuus ja kustannustehokkuus. Suomessa liikenneluvat, liikenneturvallisuus ja tavaroiden kuljetuksen vaatimukset kuuluvat Traficomin ja muun lainsäädännön alaisuuteen. Julkisen liikenteen järjestämisestä vastaavat usein kunnat, seudulliset liikelaitokset tai kuntayhtymät, jotka voivat kilpailuttaa palveluntuottajat.

Rahoitus muodostuu yleisestä valtion ja kuntien tukeen sekä markkinaehtoisesta hinnoittelusta ja tilausperusteisista sopimuksista. Kehitys painottuu liikennejärjestelmien suunnitteluun, reititykseen ja aikatauluttamiseen sekä palvelujen saavutettavuuden ja ympäristövaikutusten huomioimiseen.

Digitalisaatio ja kestävät liikkumistavat muokkaavat liikennepalvelujen tarjontaa, esimerkiksi sähköinen liikenne sekä tarveperusteinen liikenne helpottavat alueellista saavutettavuutta, ja ympäristöystävällisyys on usein valintakriteeri sopimuksissa.