kuulohäiriötä

Kuulohäiriö, eli kuulonalenema, on tila, jossa henkilön kyky kuulla ääniä on heikentynyt. Tämä voi ilmetä monin eri tavoin, kuten vaikeutena ymmärtää puhetta erityisesti meluisassa ympäristössä, äänien hiljaisuutena tai korvien soimisena (tinnitus). Kuulohäiriö voi vaikuttaa toiseen tai molempiin korviin ja sen vakavuus voi vaihdella lievästä täydelliseen kuulonmenetykseen.

Kuulohäiriöiden syyt ovat moninaisia. Yleisin syy on ikääntymiseen liittyvä kuulon heikkeneminen, presbyakuusi. Myös pitkäaikainen altistuminen kovalle melulle, kuten musiikille tai teollisuuden äänille, voi vaurioittaa sisäkorvan karvasoluja, jotka ovat tärkeitä kuuloaistimuksen välittämisessä. Korvatulehdukset, perinnölliset tekijät, tietyt lääkkeet, korvavahan kertyminen ja pään vammat voivat myös aiheuttaa kuulohäiriöitä. Lisäksi jotkin sairaudet, kuten Ménièren tauti tai aivokalvontulehdus, voivat vaikuttaa kuuloon.

Kuulohäiriön diagnosointi tapahtuu yleensä audiologisessa tutkimuksessa, jossa mitataan henkilön kuulokyky eri taajuuksilla. Hoito riippuu kuulohäiriön syystä ja vakavuudesta. Joissakin tapauksissa, kuten korvavahan tukkiessa korvakäytävää, kuulon voi palauttaa poistamalla tukoksen. Konduktiiviset kuulohäiriöt, jotka johtuvat äänen kulkeutumisen ongelmista korvakäytävästä sisäkorvaan, voidaan joskus hoitaa kirurgisesti. Sensorineuraaliset kuulohäiriöt, jotka liittyvät sisäkorvan tai kuulojärjestelmän vaurioitumiseen, ovat pysyvämpiä. Niiden hoidossa voidaan käyttää kuulokojeita, jotka vahvistavat ääniä, tai kokleaimplantteja vakavimmissa tapauksissa. Kommunikaatiomenetelmien, kuten viittomakielen, opettelu voi myös auttaa.