kivunlievitysvaihtoehtojen

Kivunlievitysvaihtoehdot kuvaavat erilaisia keinoja kivun vähentämiseksi sekä akuutissa että kroonisessa tilassa. Ne voivat muodostua lääkkeellisistä ja ei-lääkkeellisistä hoidoista sekä näiden yhdistämisestä toimivan hoitosuunnitelman saavuttamiseksi. Hoitoa valitaan yksilöllisesti kivun luonteen, syyn, potilaan terveydentilan ja muiden sairauksien mukaan.

Lääkkeelliset vaihtoehdot jakautuvat itsehoitoon soveltuviin sekä reseptilääkkeisiin. Parasetamoli on usein ensisijainen lievän tai kohtalaisen kivun hoito, kun taas tulehduskipulääkkeet (NSAID:t) kuten ibuprofeeni tai naprokseeni voivat lievittää sekä kipua että tulehdusta, mutta niillä on sivuvaikutusriskejä ruoansulatuskanavassa, munuaisissa ja sydän- sekä verenkiertoelimissä. Pitkäaikainen tai suuria annoksia vaativa NSAID-käyttö edellyttää harkintaa. Vakavammissa tapauksissa saatetaan käyttää opioideja, jotka ovat yleensä lyhytaikaisessa tai rajoitetussa käytössä riippuvuusriskien vuoksi. Neuropaattisen kivun hoitoon voidaan käyttää adjuvantteja kuten gabapentinoideja (gabapentin, pregabalin) sekä serotoniini- ja noradrenaliinivaiuttajia (duloksetiini). Paikallisia vaihtoehtoja, kuten lidokaiinilaastareita tai kapsaisiinihoitoa, voidaan käyttää pienialaisiin kipuihin.

Ei-lääkkeelliset vaihtoehdot sisältävät fysioterapiaa, liikuntaa ja yksilöllisesti suunniteltua harjoittelua, sekä lämpö- tai kylmähoitoa. Lisäksi voivat auttaa rentoutumistekniikat, mindfulness, kognitiivinen käyttäytymisterapia sekä muita täydentäviä menetelmi kuten akupunktio ja hieronta. Moniulotteinen lähestymistapa yhdistää näitä keinoja tavoitteenaan kivunlievitys sekä toimintakyvyn paraneminen.

Kivunlievitysvaihtoehdot ovat usein tarkoituksenmukaisia ja turvallisuuteen perustuvia, ja niitä säädetään yksilöllisesti potilaan tilan mukaan.