akupunktio

Akupunktio on perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen (TCM) pohjautuva hoitomuoto, jossa ohuita neuloja asetetaan kehon akupunktiopisteisiin. Tavoitteena on tasapainottaa qi:n virtausta ja vahvistaa kehon omien paranemisreaktioiden kykyä. Modernissa käytössä akupunktiota sovelletaan erilaisten kipu- ja muiden oireiden lievittämiseen, osin neurobiologisten mekanismien ja osin plasebovaikutuksen kautta.

Historia: Akupunktio on peräisin Kiinasta ja kuuluu TCM:n keskeisiin hoitomuotoihin. Länsimaissa sitä on tutkittu ja sovellettu laajemmin 1900-luvulla sekä sen jälkeen, ja nykyisin sitä tarjotaan sekä vaihtoehtoisena että täydentävänä hoitokeinona eri maissa.

Menetelmät: Keskeisin tekniikka on steriileillä neuloilla akupunktiopisteisiin asettaminen. Neuloja voidaan jättää paikalleen lyhyeksi aikaa tai stimuloida sähköllä (elektroakupunktio). Moksibuktio sekä manuaalinen stimulaatio ovat muita käytettyjä muunnelmia.

Käyttöalueet ja näyttö: Akupunktiota käytetään yleisesti kroonisen kivun lievitykseen, kuten selkä-, niska- ja päänsärkyyn sekä nivelsärkyihin, sekä pahoinvoinnin ja oksentelun vähentämiseen leikkausten ja kemoterapiaan liittyen. Muita käytön kohteita ovat univaikeudet sekä stressi ja ahdistus. Tutkimusnäyttö vaihtelee oireesta toiseen; joillakin alueilla on kohtuullista tukea, toisia koskevat epävarmat tulokset.

Turvallisuus ja sääntely: Oikein tehtynä akupunktio on yleisesti turvallinen, kun sen suorittaa koulutettu ammattilainen ja käytetään kertakäyttöisiä steriilejä neuloja. Mahdollisia riskejä ovat infektiot, kipu, verenvuoto ja harvinaisissa tapauksissa pneumo- tai vakavia komplikaatioita. Raskauden aikana jotkin pisteet voidaan välttää.

Yhteenveto: Akupunktio on laajasti käytetty täydentävä hoitomuoto, jonka vaikutuksia pyritään ymmärtämään lisää tutkimuksessa. Näyttö on vahvempaa kivun lievityksessä ja pahoinvoinnin hallinnassa, mutta monissa sairauksissa tulokset ovat vaihtelevia.