kierrätysmateriaalit

Kierrätysmateriaalit ovat jätteen tai jätevirroista peräisin olevia materiaaleja, joita kerätään, lajitellaan ja käsitellään uudeksi raaka-aineeksi. Kierrätyksen tarkoituksena on säilyttää arvoa ja vähentää uuden materiaalin tarvetta sekä pienentää ympäristövaikutuksia. Materiaalit jaotellaan usein post-consumer- (loppukäyttäjien tuotteista peräisin olevat) ja pre-consumer- (valmistusprosesseista kertynyt sivu- tai ylijämaa) kierrätysmateriaaleihin. Prosessi sisältää keräyksen, lajittelun, puhdistuksen sekä uudelleenkäyttöön soveltuvan käsittelyn, kuten murskaamisen, jauhamisen tai sulatuksen.

Yleisimmät kierrätysmateriaalit ovat paperi ja kartonki; metallit kuten alumiini ja teräs; muovit (esim. PET, HDPE); lasi sekä tekstiilit ja elektroniikan jätteet. Puuta voidaan käyttää sekä uudelleenkäyttöön että energiantuotantoon soveltuvana materiaalina. Joissain tapauksissa kierrätysmateriaalista valmistetaan uusia tuotteita, kuten pakkauksia, rakennusmateriaaleja, autojen komponentteja tai elektroniikkaa.

Prosessointi ei aina säilytä materiaalia samaan laatuun kuin uusi raaka-aine, mikä voi johtaa laadun heikkenemiseen (downcycling). Kierrätyksen ympäristövaikutukset vaihtelevat: jos prosessi säästää energiaa ja vähentää luontaisten raaka-aineiden louhintaa, sillä on usein merkittäviä ympäristöhyötyjä, mutta epäpuhtaudet ja laatuvaatimukset voivat rajoittaa käytettävyyttä.

Haasteisiin kuuluvat keräys- ja lajittelujärjestelmien kustannukset, volyymi- ja laadunvaihtelut sekä kuluttajamyönteisyyden ylläpitäminen. Säädökset ja standardointi tukevat kierrätysmateriaalien markkinoita sekä ohjaavat tuotannon ja jätehallinnan toimintatapoja kohti kiertotaloutta.