kemiallisetaltistukset

Kemialliset altistukset tarkoittavat yksilön tai ryhmän altistumista kemiallisille aineille sekä työ- että ympäristöolosuhteissa. Altisteet voivat olla epäorgaanisia tai orgaanisia yhdisteitä, kuten liuottimia, hartseja sekä pölyä sisältäviä epäpuhtauksia. Altistuminen tapahtuu pääasiassa ilman sisäänhengityksen kautta, mutta ihon kontakti ja nieleminen voivat aiheuttaa haittaa. Altistumisen voimakkuus riippuu aineesta, pitoisuudesta, altistumisajasta sekä yksilöllisistä tekijöistä.

Terveyshaitat voivat olla akuutteja, kuten päänsärky, pahoinvointi tai hengitysvaikeudet, sekä kroonisia, kuten hengityselinsairaudet, maksavauriot, munuaistoksisuus ja syöpäriskin lisääntyminen. Herkkyys ja kumulatiivinen altistuminen sekä yhdistelmien vuorottelu voivat lisätä riskejä.

Altistumista arvioidaan ja seurataan sekä työpaikoilla että laajemmin ympäristössä. Mittaukset voivat olla ilmanäytteitä tiloista tai biomonitorointia (esim. verestä tai virtsasta). Työperäisiä rajaarvoja, ohjearvoja ja altistumiskynnyksiä käytetään riskinarvioinnissa. Kansainvälisesti ja EU-tasolla sovelletaan REACH- ja CLP-lainsäädäntöä sekä kotimaista säädöstä aineiden luokittelusta, merkinnästä ja käytön rajoituksista.

Ennaltaehkäisy perustuu korvaamiseen vähemmän haitallisella aineella, teknisiin ratkaisuin kuten ilmanvaihtoon ja suljettuihin järjestelmiin, sekä työmenetelmien ja aikataulutuksen muutoksiin. Henkilökohtaiset suojavarusteet, koulutus sekä jatkuva riskien seuranta ovat olennaisia. Hallinta- ja seurantatoimenpiteet tähtäävät sekä työntekijöiden että kansanterveyden suojeluun.