Altistumista

Altistumista tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilö joutuu alttiiksi ulkoiselle tekijälle tai vaikutukselle. Altistuminen kuvaa, kuinka paljon ja kuinka pitkään henkilö on kosketuksessa tekijään sekä millä reitillä tekijä pääsee kehoon. Terveysriskit riippuvat tekijästä, annoksesta, kestosta ja yksilöllisestä herkkyydestä.

Altistuminen voidaan kategorisoida kemialliseen, fysikaaliseen ja biologiseen. Kemiallinen altistuminen tapahtuu, kun kehoon pääsee aineita hengitysteitse, suun kautta tai ihon kautta. Fysikaalinen altistuminen sisältää säteilyä, melua ja lämpöä sekä muita fysikaalisia tekijöitä. Biologinen altistuminen liittyy patogeeneihin, allergeeneihin ja mikro-organismeihin. Altistuminen voi olla lyhytkestoista tai kroonista sekä esiintyä sekä työ- että arkipäiväisessä ympäristössä.

Altistumisen mittaaminen tapahtuu ympäristön mittauksilla, biomonitoroinnilla ja laskennallisilla malleilla. Terveysriskien arvioinnissa otetaan huomioon sekä altistumisen määrä että tekijän toksisuus. Työelämässä on käytössä työhön liittyvän altistumisen raja-arvot sekä suojelutoimenpiteet.

Terveyshaitat riippuvat tekijästä ja altistumisen kestosta. Kemiallinen altistuminen voi aiheuttaa akuutteja oireita sekä pitkäaikaisia sairauksia, kuten hengitysteiden ongelmia, syöpäriskiä tai iho-oireita. Biologinen altistuminen voi lisätä infektiovaaraa ja allergiat. Fysikaalinen altistuminen, kuten melu ja lämpö, voi aiheuttaa kuulovaurioita, stressiä sekä muita terveyden kannalta haitallisia vaikutuksia.

Ennaltaehkäisy perustuu neljään periaatteeseen: korvaaminen (substituutio), tekniset ratkaisut (suodatus, ilmanlaadun parantaminen), organisatoriset toimenpiteet (altistumisen vähentäminen vuoroilla ja työjärjestelyillä) sekä henkilökohtaiset suojavarusteet. Kansallinen ja kansainvälinen sääntely määrittelee altistumisen raja-arvot sekä valvontakäytännöt.