ilmanäytteitä

Ilmanäytteet ovat ilmasta kerättyjä aineistoja, joita käytetään ilmanlaadun, sisäilman laadun sekä työympäristön hygienian arviointiin. Niiden avulla voidaan määrittää haitallisten aineiden pitoisuudet sekä ajan mittaan tapahtuvat vaihtelut, ja näytteet toimivat perusteina parannustoimille sekä säädösten noudattamisen varmistamiselle.

Näytteenotto voidaan jakaa aktiiviseen ja passiiviseen. Aktiivisessa otossa käytetään ilmapumppuja ja keräyslaitteita, kuten suodattimia, sorptio- tai adsorptiokortteja sekä impinger-laitteita, jolloin ilman kuljetus mahdollistaa määritellyn ajan kestoisen keräämisen. Passiivinen näytteenotto perustuu ilman diffuusion avulla tapahtuvaan keräämiseen ilman aktiivista ilmavirtua; se soveltuu pitkäaikaiseen ja paikkakohtaiseen monitorointiin.

Analyysit riippuvat näytteen tyypistä. Hiukkasnäytteissä määritetään massas pitoisuudet (PM2.5, PM10). Kemialliset ja toksikologiset analyysit voivat hyödyntää GC-MS:ää tai LC-MS:tä orgaanisten sekä epäorgaanisten yhdisteiden tunnistukseen ja määritykseen. VOC-analyyseja sekä kaasumaisia epäpuhtauksia (kuten CO2, CO, NOx, O3) voidaan mitata kaasuanalyyseillä. Bioaerosolit tutkitaan viljelymenetelmin sekä molekyylitunnistuksella.

Sovellukset kattavat ulko- ja sisäilman laadun seurannan sekä työpaikkahygienian, rakennusten suunnittelun ja riskinarvioinnin. Näytteiden tulkinta noudattaa soveltuvia standardeja ja ohjeita; raportoinnissa ilmoitetaan näytteenottokohtainen aika, tilavuus, pitoisuudet sekä epävarmuudet.