biomonitorointia

Biomonitorointi on altistumisen arviointia, joka perustuu kemiallisten aineiden tai niiden metaboliittien mittaamiseen biologisista näytteistä. Sen tarkoituksena on ymmärtää yksilön tai väestön todellista altistumistasoa sekä mahdollisia terveysvaikutuksia ympäristön haitta-aineille.

Biomonitorointi voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: ihmisille suunnattuun biomonitorointiin ja ekosysteemien biomonitorointiin. Ihmiskeskeisessä biomonitoroinnissa mitataan kemikaaleja tai niiden muuntumia ihmisestä kuten verestä, veriplasmasta, virtsasta, hiuksista tai kynsistä. Ekologisessa biomonitoroinnissa käytetään bioindikaattoreita ja mittauksia esimerkiksi eläinten kudoksista, ympäristönäytteistä sekä alkuperäisistä populaatioista.

Analyyttinen lausunto perustuu laboratoriomenetelmiin, kuten kaasukromatografia–massaspektrometria (GC-MS) tai nestekromatografia–tandemmassaspektrometria (LC-MS/MS), sekä immunologisiin testeihin. Tulokset tulkitaan suhteessa väestön vertailuarvoihin, ohjearvoihin sekä yksilön taustatekijöihin kuten iän, sukupuolen ja elämäntapojen vaikutuksiin.

Biomonitoroinnin sovellukset ulottuvat riskinarvioinnista ja kansanterveyden seurannasta työperäisen altistumisen arviointiin sekä ympäristö- ja säädöspolitiikan tukemiseen. Biomonitorointi täydentää ympäristömonitorointia tarjoamalla suoraa tietoa ihmisten todellisesta altistumisesta.

Haasteina ovat eettiset ja yksityisyyskysymykset, tulkinnan monimutkaisuus sekä kustannukset ja laboratorion kapasiteetti. Lisäksi biomarkkereiden valinta sekä ajallinen vaihtelu voivat vaikuttaa tulosten vertailukelpoisuuteen.

---