kehityskulut

Kehityskulut ovat kustannuksia, jotka syntyvät uuden tuotteen, prosessin tai palvelun kehittämisen yhteydessä. Ne voivat kattaa suunnittelun, prototyyppien rakentamisen, testauksen, ohjelmistokehityksen, sääntelyyn liittyvät hyväksynnät sekä pilottihankkeet, markkinointitutkimuksen ja kehitykseen liittyvät henkilöstö- ja ulkoiset palvelut. Kehityskulut voivat kohdistua sekä aineettomiin että aineellisiin resursseihin käytettäväksi kehitysprojektin aikana, ja ne erotetaan usein päivittäisestä operatiivisesta kulutuksesta kehitysprojektin tarkassa seurannassa.

Rahoitus- ja tilinpitokäytännöissä kehityskulut voivat tutkimus- ja kehitysmenojen (R&D) kontekstissa olla sekä tuloslaskelmaan kirjaantuvia kuluja että taseeseen aktivoitavia aineettomia hyödykkeitä. Kansainvälisillä laskentastandardeilla (IFRS, IAS 38) tutkimuskulut on yleensä tuloutettava kuluina, kun taas kehitysvaiheelle voidaan aktivoida kustannuksia, mikäli tietyt kriteerit toteutuvat: tekninen toteuttamiskelpoisuus, aiotun projektin hyötyjen todennäköisyys, resursseiden saatavuus projektin loppuunsaattamiseksi sekä kustannusten luotettavasti mitattavissa olevat. Aktivointikieltoja ja -mahdollisuuksia tarkastellaan säännöissä tiukasti, ja aktivointi on tehtävä vain, jos tulevat taloudelliset hyödyt ovat todennäköisiä ja yhteiskautta on osoitettavissa.

Käytännössä kehityskulujen hallinta edellyttää tarkkaa kustannuslaskentaa, projektikohtaista seurantaa ja selkeää aktivointipolitiikkaa. Kehityshankkeet voivat vaihdella toimialan mukaan, kuten ohjelmistojen kehitys, lääketeollisuuden tutkimus, teollinen muotoilu sekä tuotteen tai palvelukonseptin pilotointi. Mikäli kustannuksia ei aktivoida, ne kirjataan yleensä kuluksi valmistumisvaiheeseen asti ja myöhemmin vaikutus heijastuu tulokseen.