kulutuksesta

Kulutus on taloudellinen ilmiö, joka kuvaa kotitalouksien ja yksilöiden loppukäytön hyödykkeiden ja palvelujen ostamista ajanjaksossa. Se on keskeinen osa kansantalouden tilinpitoa ja usein suurin kysynnän lähde. Kansantalouden tilinpidossa kulutus kuuluu BKT:n neljään pääkomponenttiin: kulutus (C), investoinnit (I), julkinen kulutus (G) sekä nettovienti (X−M).

Kulutus jakautuu tavaroihin ja palveluihin. Tavaroihin kuuluvat sekä välittömät kertakulutushyödykkeet että kesto- tai pitkäikäiset tuotteet, ja palveluihin kuten terveydenhuolto, koulutus, liikkuminen ja vapaa-aika. Kulutuksen tasoon vaikuttavat tulo, omaisuus, korkotaso, odotukset sekä väestön ikärakenne. Taloustieteen teoreettiset mallit painottavat kulutuksen sopeutumista tulotason muutoksiin sekä kuluttajien aiemmin rakentuneisiin tuloviitoksiin, kuten elämäntilanteen ja pysyvän tulon käsitteisiin.

Kestävä kulutus ottaa huomioon ympäristövaikutukset. Kulutuksen kasvu voi lisätä energiankulutusta, päästöjä ja luonnonvarojen käyttöä, jolloin kiertotalous, energiatehokkuus ja ympäristöystävälliset vaihtoehdot ovat keskeisiä politiikan tavoitteita.

Tilastollisesti kulutusta seurataan kansantalouden tilinpidon sekä kotitalouksien tulon- ja menotutkimusten kautta. Näiden tietojen avulla arvioidaan talouden suhdanteita, hyvinvoinnin kehitystä sekä ympäristövaikutuksia.