kehittämistutkimus

Kehittämistutkimus on tutkimusmenetelmä, jossa tutkijat työskentelevät tiiviissä yhteistyössä käytäntöä harjoittavien kanssa uusien käytäntöjen, toimintamallien tai teknologioiden kehittämisessä ja arvioinnissa todellisissa toimintaympäristöissä. Sen tavoitteena on sekä tuottaa käytännön hyötyä että lisätä teoreettista ymmärrystä kehittämisprosesseista.

Keskeisiä piirteitä ovat osallistava ja kumppanuuteen perustuva lähestymistapa, ongelmakeskeisyys sekä kontekstisidonnaisuus. Kehittämistutkimuksessa painotetaan iteratiivisia kehityssyklejä, kuten suunnittelu–toiminta–havainto–reflektointi–tason korjaus, joissa tuloksia tarkastellaan ja muokataan käytännön olosuhteissa. Tutkijat ja käytännön toimijat jakavat vastuun sekä suunnittelusta että tulosten tulkinnasta.

Menetelmät ja aineiston keruu ovat usein sekä laadullisia että määrällisiä. Aineistoa voidaan kerätä havainnoiden, haastattelujen, kyselyjen, dokumenttianalyysin sekä käytäntöön tuotettujen artefaktien kautta. Tulokset näkyvät sekä käytännön innovaatioina (esimerkiksi prototyypein, ohjeistuksin tai toimintamallein) että teoreettisina näkemyksinä kehittämisprosessista.

Sovellusalueet kattavat usein koulutuksen, sosiaali- ja terveysalan sekä julkinen tai yksityinen sektori, joissa kehittämistutkimus voi johtaa käytäntöön jalkautetuihin ratkaisuihin ja organisaation oppimiseen. Vahvuutena on relevanssi ja toimijoiden sitoutuminen sekä kontekstuaalisen tiedon tuottaminen; rajoitteina ovat rajallinen yleistettävyys, aikavaativuus ja monimutkainen, paikallisuuteen sidottu kehittämisprosessi.