kasvihormonien

Kasvihormonien termi viittaa kasveissa toimiviin pienimolekyylisiin signaalimolekyyleihin, jotka säätelevät kasvua, kehitystä sekä reagointia ympäristötekijöihin. Niitä syntetisoidaan useissa kudoksissa – esimerkiksi apikaalisissa meristeemeissä, lehdissä ja juurissa – ja niiden tuotanto sekä kuljetus kudusten välillä ovat tarkasti säädeltyjä. Hormonien kokonaisvaikutus määräytyy kasvin kehitysvaiheen sekä hormonien välisen tasapainon mukaan.

Kasvihormonit jaetaan useisiin pääryhmiin: auxinit (esim. IAA), cytokininit (zeatin, kinetin), gibberellinit (GA), abskisihappo ABA, etyleeni sekä brassinosteroidit, jasmonaatit, salisylihappo ja strigolaktoneja. Auxinit säätelevät kasvun suuntaa (tropismit), apikaalisen dominanssin säätelyä sekä solunjakautumista. Cytokininit edistävät solunjakautumista ja vaikuttavat organogeneesiin sekä sivukasvuun. Gibberellinit pidentävät vartta ja vaikuttavat siementen itämiseen sekä kukkimiseen. ABA ohjaa stressivasteita, lepotilaa ja siementen lakastumista. Etyleeni nopeuttaa kypsymistä, lehtien vanhenemista sekä lehden pudottamista. Brassinosteroidit, jasmonaatit ja salisylihappo osallistuvat kasvun säätelyyn sekä vastustuskykyyn, kun taas strigolaktoneilla on rooli varren haaroittumisen rajoittamisessa sekä yhteydessä maaperän mikrobi-symbiooseihin.

Sovellukset ja merkitys: Tutkimus kasvihormonien toiminnasta on keskeistä kudos- ja kasvinjalostuksessa, sekä viljelykasvien hallinnassa. Juurrutus, lepotilan kumoaminen siemenissä, kypsymisen hallinta ja stressivasteiden parantaminen ovat esimerkkejä käytännön sovelluksista. Ymmärrys näiden aineiden vaikutuksista tukee sekä satojen laadun että kasvien kestävyyden parantamista.