kaatumisvaarat

Kaatumisvaarat ovat tekijöitä, jotka lisäävät henkilön kaatumisen riskiä. Ne voivat liittyä ympäristöön, yksilön toimintakykyyn tai lääkitykseen. Kaatumisvaarat ovat keskeinen huolenaihe työturvallisuudessa, vanhustenhuollossa ja yleisessä terveydessä, ja niitä hallitaan riskinarvioinnin sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden avulla.

Ympäristötekijät nousevat usein kaatumisen taustalle. Liukkaat tai epävaraiset lattiat, vesikelit, epäselvät kulkuväylät, kuluneet portaat sekä huono valaistus lisäävät riskiä. Esteet, sotku ja epäjärjestys sekä liukuesteiden puute ovat yleisiä työ- ja kotitalouksien vaaratekijöitä. Yksilölliset tekijät, kuten näön heikkeneminen, tasapainovaikeudet, nivel- ja lihassairaudet sekä kognitiiviset muutokset, voivat lisätä kaatumisriskiä. Lääkkeet, alkoholi, väsymys ja aiemmat kaatumiset ovat usein taustalla olevia riskitekijöitä.

Kaatumiset voivat johtaa loukkaantumisiin, kuten murtumiin, päänvammoihin ja pehmytkudosten vauroihin. Ne voivat heikentää itsenäisyyttä, lisätä sairaalahoitoa ja vähentää turvallisuudentunnetta sekä liikkumisvalmiutta. Kaatumiset ovat erityisen yleisiä vanhuksilla ja voivat vähentää elämänlaatua sekä lisätä hoidon tarvetta.

Riskinarviointi ja seuranta ovat keskeisiä keinoja kaatumisvaarojen hallinnassa. Työpaikoilla ja hoitoympäristöissä arvioidaan vaarat, tehdään tarkastuksia ja laaditaan turvallisuuskäytäntöjä. Klinisessä kontekstissa voidaan käyttää tasapainon ja liikkumisen arviointia, kuten TUG- tai Berg-tasapainotestejä, sekä potilaan kotiolot huomioivaa riskinarviointia.

Ennaltaehkäisy perustuu kolmella tasolla olevaan lähestymistapaan: rakenne- ja ympäristötoimenpiteisiin (käsijohteet, liukuesteet, hyvä valaistus, turvalliset portaat), käytännön toimiin (koulutus, turvallisuusohjeet, säännölliset harjoitukset ja muistisäännöt) sekä potilaan tai asukkaan yksilöllisiin tukitoimiin (tukea, apuvälineet, sopivat jalkineet ja kodin järjestäminen). Lisäksi säännöllinen liikunta ja tasapainoharjoitteet voivat vähentää kaatumisen riskiä. Kansainväliset ja kansalliset ohjeistukset ohjaavat näitä toimia erityisesti työturvallisuudessa ja vanhustenhoidossa.