insuliinivasteeseen

Insuliinivaste kuvaa kudosten kykyä reagoida insuliiniin ja säädellä veren glukoositasoja. Sillä viitataan solujen glukoosin ottoon ja aineenvaihdunnan muutoksiin insuliinin vaikutuksesta. Vaste voi vaihdella terveillä sekä insuliiniresistenssissä.

Mekanismin ydin on insuliinin sitoutuminen solureseptoriin, signaalireittien aktivoituminen ja GLUT4-translokaatio, mikä lisää glukoosin kulkeutumista lihaksiin ja rasvakudokseen. Maksassa insuliini hillitsee glukoosin tuotantoa. Kudosten vasteet muodostavat kokonaisvasteen.

Mittaaminen: kullan standardi on euglykeeminen hyperinsulinemia-klaampatutkimus. Käytetään myös epäspesifimpiä indikaattoreita, kuten HOMA-IR, QUICKI ja Matsuda-indeksi, sekä OGTT-pohjaisia laskelmia. Suurempi insuliinivaste ei aina tarkoita parempaa terveyttä, vaan osoittaa suurempaa vasteen määrää riippuen kontekstista.

Syitä vasteen vaihteluun ovat liikunta, painonhallinta, ruokavalio ja rasvakudoksen jakautuma, sekä perinnölliset tekijät, ikä ja tulehdus.

Kliininen merkitys: insuliiniresistenssi on keskeinen osa metabolista oireyhtymää ja tyypin 2 diabetesta. Hoito tähtää vasteen parantamiseen: laihtuminen, säännöllinen liikunta ja lääkkeet (esim. metformiini) sekä yksilölliset ruokavalio- ja elämäntapavalinnat.

Tutkimuksissa insuliinivasteen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan glukoosimetabolian häiriöitä ja suunnittelemaan hoitoa. Eri kudokset voivat reagoida eri tavoin insuliiniin, mikä vaikuttaa kokonaisvasteeseen.