glukoositasoja

Glukoositasot kuvaavat veren glukoosin määrää ja niitä mittaillaan sekä paaston- että ruokailun jälkeisessä tilassa. Mittayksiköt ovat mmol/l (millimolia litraa kohti) ja mg/dl (milligrammaa decilitraa kohti). Testauksessa voidaan käyttää sormenpään kapillaariverta tai laskimoverta, ja mittaustapojen välillä voi olla pieniä eroja. Lisäksi jatkuva glukoosinseuranta (CGM) mittaa glukoositasoja useita kertoja vuorokaudessa.

Normaalit tasot ja viitearvot sekä diabeteksen kriteerit määräytyvät yleisesti seuraavasti: paaston glukoositaso on tavallisesti noin 3,9–5,5 mmol/l (70–99 mg/dl). Ruokailun jälkeen 1–2 tuntia mitattuna glukoosiarvo tulisi pysyä alle noin 7,8 mmol/l (140 mg/dl). Diabeteksen diagnosoinnissa käytetään usein paaston glukoosia, 2 tunnin glukoosiatekokeen tulosta sekä HbA1c-arvoa: paaston arvo ≥ 7,0 mmol/l, 2 tunnin arvo ≥ 11,1 mmol/l, tai HbA1c ≥ 6,5 %. Esiastevaihetta kuvaavat esimerkiksi paaston 5,6–6,9 mmol/l tai 2 tunnin arvo 7,8–11,0 mmol/l.

Merkitys ja poikkeamat: korkeat glukoositasot voivat viitata diabetekseen tai aineenvaihdunnan häiriöihin, kun taas alhaiset tasot (hypoglykemia) voivat aiheuttaa huimausta, näön sumuuntumista tai tajunnan sekaantumista. Glukoositasojen vaihteluun vaikuttavat ravinto, liikunta, sairaudet, stressi sekä lääkehoito.

Hallinta ja seuranta: glukoositasoja seurataan diabeteksen hoidossa sekä riskien arvioinnissa. Hallintaan kuuluu ruokavalion muutokset, riittävä fyysinen aktiivisuus, painonhallinta sekä tarvittaessa lääkitys (esim. insuliini tai suun kautta otettavat diabeteslääkkeet). Регularisoitu seuranta auttaa estämään komplikaatioita ja tukee yksilöllistä hoitosuunnitelmaa.