glukoositasot

Glukoositasot, eli veren glukoosin pitoisuus, kuvaavat energianlähteenä käytettävän sokerin määrää veressä ja ovat tärkeä osa kroppens metabolism. Pitoisuudet vaihtelevat päivittäin ruokailujen, fyysisen aktiivisuuden sekä vuorokausivaihtelujen mukaan. Glukoosin säätely perustuu haiman insuliinin ja glukagonin sekä muiden hormonien väliseen vuorovaikutukseen.

Mittaustavat ja yksiköt. Glukoositasoja mitataan yleensä verestä, useimmiten plasmalähetteistä tai kapillaariverinäytteestä. Tulokset ilmoitetaan yleensä mmol/L; mg/dL käytetään joissakin maissa. Muunnos: 1 mmol/L glukoosia vastaa noin 18 mg/dL. Eri mittausmenetelmät ja laboratorio-ohjeistukset voivat vaikuttaa arvoihin.

Normaalit ja poikkeavat arvot. Paastoarvo on tyypillisesti noin 4,0–5,5 mmol/L. Prediabetes-alue ks. 5,6–6,9 mmol/L. Paasto-diabetes määritellään, kun arvo on vähintään 7,0 mmol/L. 2 tunnin glukoottesti aterian jälkeen (OGTT) normaalisti alle 7,8 mmol/L; arvo 7,8–11,0 mmol/L viittaa heikentyneeseen glukoosinsäätöön, ja ≥11,1 mmol/L viittaa diabetesiin. HbA1c-arvo kuvaa kolmen kuukauden keskiarvoa: normaali alle 5,7 %, prediabetes 5,7–6,4 %, diabetes ≥6,5 %.

Terveysvaikutukset ja seuranta. Pitkäaikainen korkea glukoositaso liittyy diabeteksen komplikaatioihin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, munuaisten ja silmien sairauksiin sekä hermostollisiin vaurioihin. Hyvä glukoositasojen hallinta pienentää riskejä. Myös alhaiset tasot voivat johtaa hypoglykemiaan.

Seuranta ja hallinta. Glukoositasojen seuranta on keskeistä erityisesti diabeetikoilla ja riskiryhmissä. Nykyiset mittauskeinot, kuten itsemittaukset ja jatkuva glukoosinseuranta (CGM), antavat reaaliaikaisia arvoja. Hoito perustuu ruokavalioon, liikuntaan, painonhallintaan ja tarvittaessa lääkitykseen.