hiilenkiertoon

Hiilenkierto on ilmakehän, biosfäärin, hydrosfäärin ja litosfäärin hiilen siirtymistä ja varastoitumista ajan kuluessa. Se kattaa sekä lyhyen aikavälin (päivistä vuosiin) että pitkän aikavälin (miljoonien vuosien) prosessit, joiden kautta hiili kulkee ilmakehästä kasveihin, meriin ja maaperän varastoihin sekä geologisiin muodostumiin.

Kuvio alkaa fotosynteesistä, jolla kasvit ja levät sitovat hiiltä tuottamaansa biomassaan. Fotosynteesin vastakohta on soluhengitys ja hajotus, jotka vapauttavat hiilidioksidia takaisin ilmakehään. Meret ja hydrosfääri reagoivat hiileen: ilmakehän CO2 siirtyy veteen ja meriin, jolloin hiili sitoutuu karbonaatteihin ja kalsiumkarbonaattiin, ja meret toimivat suurena hiilenvarastona. Hiili siirtyy edelleen maaperään ja sedimentteihin, ja geologiset prosessit, kuten subduktio ja vulkanismi, vapauttavat tai varastoivat hiiltä pitkiksi ajoiksi.

Varastot ja siirrot: ilmakehä on pieni, mutta nopea varasto; biomassassa, merissä sekä maaperässä on suuria hiilivarastoja; pitkän aikavälin varastoja ovat fossiiliset hiilivarastot ja sedimentit, joita voidaan vapauttaa geologisia prosesseja kautta.

Ihmisen toiminta muuttaa kiertoa: fossiilisten polttoaineiden poltto ja metsien hävittäminen lisäävät ilmakehän CO2-pitoisuutta. Tämä on lisännyt merien happamoitumista, sekä aiheuttanut ilmastonmuutoksen nopeutumista ja muutoksia kasvillisuuden kasvu- sekä ekosysteemikäyttäytymiseen.

Hiilenkierto on keskeinen osa ilmaston tutkimusta ja ympäristöpolitiikkaa. Se auttaa ymmärtämään CO2-lähteitä ja poistumia sekä ohjaamaan toimenpiteitä, joilla hiilitasapainoa pyritään vakauttamaan.

---