hiekkamultamaiset

Hiekkamultamaiset maaperät ovat maanpinnan alaosan tyyppejä, jotka muodostuvat hiekan sekä multamaisen aineksen yhdistelmästä. Niissä hiekka on pääosan rakenneainesta, mutta mukana on riittävästi silttiä ja/tai humusta parantamaan rakennetta, vedenläpäisevyyttä ja ravinteiden pidättämistä. Tämän vuoksi hiekkamultaiset maaperät ovat textuuriltaan kohtuullisen rakeisia ja niillä on ominaisuuksia, jotka eroavat sekä tiiviistä savesta että keveästä puhtaasta hiekasta.

Fyysiset ominaisuudet vaikuttavat kasvuun ja maaperän käsittelyyn. Hiekkamultaiset maat lämpenevät nopeasti keväällä, vettä imevät ja kuivuvat helpommin kuin saveiset maaperät. Ne tarjoavat hyvän vedenpoiston, mutta niiden vedenkantokyky ja ravinteiden pidätys ovat rajallisempia, mikä voi lisätä lannoitus- ja kastelitarvetta erityisesti kuivuuskausina. Maaperän rakennetta ylläpidetään lisäämällä orgaanista ainesta, kuten kompostia tai kasvualustaa, sekä käyttämällä viljelykasveja, jotka vahvistavat maan rakennetta.

Synty ja levinneisyys liittyvät usein jäänteisiin ja maannoksenvaihteluihin, jotka syntyivät jäätiköiden sulamisen jälkeen. Suomessa hiekkamultamaiset maat esiintyvät muun muassa rantamilla, siirtolohkareiden ja hiekka-alueiden läheisyydessä sekä erimuotoisissa kelluviemissä ja suppalouhikoissa. Kasvintuotannossa niitä käytetään laajalti viljelymaille, joilla tarvitaan sekä hyvää kuivumista että kohtuullista läpäisevyyttä.

Lisätietoja voi hakea maaperä- ja viljelysuosituksista, jotka huomioivat paikalliset pohjamateriaalit, pH-arvot ja maaperän orgaanisen aineksen määrän.