pidätys

Pidätys on Suomen rikosoikeusjärjestelmässä tilapäinen vapaudenriisto, jonka viranomainen voi määrätä rikoksesta epäillylle. Pidätyksen tavoitteena on turvata tutkinnan edistyminen, ehkäistä pakoa ja suojella todisteita sekä yleistä turvallisuutta. Pidätys eroaa pidemmälle tarkoitetusta vangitsemisesta siitä, että se on väliaikainen toimenpide, jota käsitellään jo ennen lopullisia oikeudenkäyntejä.

Lainsäädäntö ja käytäntö perustuvat rikosprosessilakiin sekä tarvittaessa poliisia koskeviin säännöksiin. Pidätys voidaan määrätä, kun on perusteltu syy epäillä rikoksen tapahtuneen ja silloin, kun se on välttämätöntä tutkinnan turvaamiseksi. Päätöksen tekee yleensä poliisi syyttäjän lausunnon pohjalta, ja laajemmissa tai pidemmissä pidätyksissä hakemuksesta päättää tuomioistuin.

Kesto ja valvonta: Henkilöä voidaan pitää kiinni poliisiasemalla enintään ilman tuomioistuimen määräystä lyhytaikaisena pidätyksenä, ja pidennykset sekä pidätyksen pituuden jatkamisesta vaativat asianmukaiset oikeudelliset toimet. Pidätyksen aikana epäillyllä on oikeus tietää pidätyksen perusteet sekä oikeus lakimieheen ja yhteydenpitoon toiseen henkilöön. Tarvittaessa hänelle on oltava tulkkausapua ja asianmukaista terveydenhuoltoa.

Päätösten tarkastelu ja valitus: Pidätys voidaan haastaa ja valittaa, ja valitusmahdollisuudet sekä vähimmäis- että enimmäisaikoihin liittyvät säännökset ovat osa oikeusvaltion valvontaa. Pidätys päättyy, kun perusteet lakkaavat, tai kun tuomioistuin päättää vapauttamisesta tai jatkamisesta pidätykseen.