fagosytoida

Fagosytointi, tai fagosytointi (fagositoida), on solujen endocytosiprosessi, jossa solu ottaa sisäänsä ja hajottaa suurempia partikkeleita kuten bakteereja, kuolleita soluihin liittyviä jätteitä sekä muita suurikokoisia molekyylejä. Prosessi on keskeinen osa immunologista puolustusta sekä kudostasapainon ylläpitoa.

Prosessi alkaa partikkeleiden tunnistuksesta ja sitoutumisesta fagosytoosisolun reseptoreihin. Reseptorit voivat rekisteröidä bakteerien pintamolekyylejä tai niitä opsonoituneita mikrobeja, jolloin sitoutuminen vahvistuu. Tämän jälkeen solu ulottaa kalvostoa ympäröimään partikkelin ja syntyy fagosyytti, joka ympäröi kohteen fagosomiksi muodostuvan kalvoston kanssa. Fagosomi yhdistyy lysosomeihin, jolloin muodostuu fagolysosomi. Hapetus- ja hydrolyyttiset entsyymit sekä reaktiiviset happilajeet hajottavat sisällön, ja lopuksi hajotusjätteet poistuvat tai esitetään immuunireaktiossa.

Fagosytointi tapahtuu sekä ammatti- että ei-professionaalisissa fagosyyteissä. Pääasiallisia fagosyyyttejä ovat makrofagit, neutrofiilit ja dendriittisolut, joita esiintyy kudoksissa ja verenkiertoon kuuluvien biologisten nesteiden kautta. Lisäksi jotkin ei-professionaaliset solut voivat fagosytoida, erityisesti kudosvaurioiden yhteydessä.

Merkitys: fagosytointi on välttämätön bakteerien ja muiden uhkien tehokkaalle poistamiselle, solujen jätteiden puhdistamiselle sekä antigeenien esittämiselle, mikä voi käynnistää adaptiivisen immuunivasteen. Säädellään useilla signaalitiekannoilla, kuten opsoninien sitoutumisella sekä solujen inflamatorisilla ja anti-inflammatorisilla vasteilla. Poikkeavuudet fagosytoivassa toiminnassa liittyvät infektiokykyn heikkenemiseen, kroonisiin tulehduksiin ja autoimmuunisairauksiin.