envelopedviruksista

Envelopedvirukset ovat viruksia, joilla on lipidivaippa, joka on peräisin isäntäsolun solukalvosta ja peittää viruksen kapsidia. Vaipan glycoproteiinit toimivat viruksen tarttumisen ja solukalvon läpäisyn avaintekijöinä. Vaipan muodostuminen tapahtuu yleensä, kun virusjälkeläinen nuoriaines erittyy solusta tai valubudien kautta ja nappaa solukalvon osia mukanaan. Tämä vaippa tekee enveloped-viruksista erilaisia kuin usein ns. naked-virukset, jotka eivät omaa ympäröivää lipidivaippaa.

Vaipan rooli tartunnassa liittyy pääasiassa solukalvon tunnistukseen ja fuusioon. Envelopedvirukset voivat tulla soluun solukalvon fuusiossa viruksen glycoproteiinien avulla, tai ne voivat ottaa osaa endosytoosin kautta ja fuusioida entsymaattisen ympäristön kanssa endosomissa. Kopioituminen ja replikointi voivat sitoa sekä DNA- että RNA-virusten replikointi- ja transkriptiojärjestelmiä isäntäsolun sisällä. Vaipan koostumus ja viruksen pinnalla olevat antigeeniset glycoproteiinit ovat usein keskeisiä virusta vastaan kehitettyjen immunologisten vasta-aineiden kohteita sekä rokotteiden että terapeuttisten aloitteiden perusteita.

Vaippan herkkä luonne vaikuttaa sekä ympäristöstabiuteen että epäasianmukaisiin desinfiointitoimiin. Lipidivaipat voidaan helposti dispersioida detergenteilla, liuottimilla ja suurilla lämpötiloilla, mikä yleensä pienentää enveloped-virusten tartuttavuutta. Esimerkkejä enveloped-viruksista ovat influenssavirus, koronavirukset, herpesvirukset, retrovirukset ja flavivirukset.

Kliinisesti ja epidemiologisesti enveloped-virukset voivat siirtää infektiota hengitys- tai verenkierto- sekä muiden reittien kautta, ja niiden rokotteet tai antiviraliset toimenpiteet usein kohdistuvat vaipan pinta-proteiineihin.